Tuhatvuotinen valtakunta _ Nelinäytöksinen näytelmä Upton Sinclairin romaanin mukaan (Finnish) Upton Sinclair and Heikki Välisalmi 25690 downloads.pdf

The Project Gutenberg eBook of Tuhatvuotinen valtakunta

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will
have to check the laws of the country where you are located before using
this eBook.

Title: Tuhatvuotinen valtakunta
Nelinäytöksinen näytelmä Upton Sinclairin romaanin mukaan

Author: Heikki Välisalmi
Upton Sinclair

Release date: July 21, 2025 [eBook #76543]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansanvalta, 1928

Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/76543

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK
TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA ***

language: Finnish

TUHATVUOTINEN
VALTAKUNTA
Nelinäytöksinen näytelmä

Upton Sinclairin romaanin mukaan Kirjoittanut

HEIKKI VÄLISALMI

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, 1928.

HENKILÖT:

Billy Kingdon, insinööri. Lumley-Gotham. Viviana, hänen vaimonsa.
Helena, | edellisten tyttäriä. Eloise, | Lumley-Gotham nuor., edell. poika.
Granville, valtiosihteeri. Harlemin arkkipiispa. Reginald Simpkins,
runoilija. Harold de Puyster, sanomalehtimies. Sarita Knickerbocker-
Smythe. Jessup, osaston johtaja. Tuttle, ylihovimestari. Vieraita, palvelijoita,
vartijoita.

Aika: Kolmas vuosituhat j.Kr.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Huvi-palatsin juhlasalin etuhuone. Taustalla upea, äärettömällä
kirjavuudella ja loistolla koristeltu sali, jonka erottaa eteishuoneesta
korkeintaan läpinäkyvä verho. Sekin vedetään syrjään joka kerta, kun aukon
kautta liikutaan. Etualalla, varsinaisella näyttämöllä, joka myöskin on
varsin omalaatuisesti ja omituisesti koristettu, vasemmalla radion
kovapuhujaa muistuttava automaattinen puhelin. Hiukan oikealla komea
kultainen tuoli, muita verhottuja istuimia (penkin tai sohvan tapaisia) siellä
täällä seinämillä. Seinät verhotut, permanto kulta-mosaiikkia. Kummallakin
sivustalla käytävät. — Iltamyöhä.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Billy Kingdon ja ylihovimestari Tuille.

Tuttle (suuri ja voimakas mies koreaan ylihovimestarin virkapukuun
puettuna). Asianne, olkaa hyvä!

Billy (nuori komea mies ilmailijan puvussa). Olen lentokoneen kapteeni.

Tuttle. Saanko luvan nähdä passinne? (Billy antaa taskustansa passin, jota
ylihovimestari hetkisen katselee). Ottakaa huomioon, että herra Lumley-
Gotham on myöskin palatsissa. Viikko sitten tekivät muutamat anarkistit

murhayrityksen maailman valtiasta vastaan, ja sen vuoksi on ryhdytty
kaksinkertaisiin varokeinoihin. Passissa täytyy olla varmennusmerkki.

Billy. Olen kyllä ajatellut sitäkin.

Tuttle (muuttuen silminnähtävästi suopeammaksi). Te olette kovin nuori
mestarilentäjäksi.

Billy. Olen tehnyt ankarasti työtä.

Tuttle. Teidän on tänä iltana suoritettava elämänne tärkein tehtävä.
Toivotan onnea! (Poistuu oikealle. Kohta tulee vastakkaiselta puolelta
Helena.)

TOINEN KOHTAUS.

Billy ja Helena.

Helena (nuori kaunis nainen, huomaa Billyn). Billy Kingdon!

Billy. Helena!

Helena. Billy, mitä tämä merkitsee?

Billy (naurahtaen). Se merkitsee sitä, että minä olen lentokoneen
kapteeni.

Helena. Sinä, Billy Kingdon!

Billy. Minun nimeni on nyt Smith, Henry Smith.

Helena. Mutta he tuntevat sinut! Oli mieletöntä tulla tänne!

Billy. Minä olen aika lailla muuttunut kuluneiden viiden vuoden aikana,
Helena. Ei sinun tarvitse olla levoton.

Helena. Mutta isäni tulee tänne. Hän antaa tappaa sinut!

Billy. Minä olen jo ennenkin antautunut'moneen vaaraan. Minä panin
henkeni alttiiksi luopuessani omasta luokastani ja liittyessäni työväen
joukkoon.

Helena. Mutta miksi ryhdyt näin mielettömiin yrityksiin? Etkö tiedä, että
miehenikin tulee tänne?

Billy (huudahtaen). Älä puhu hänestä!

Helena. Mutta ajattele, mitä hän tekisi, jos tuntisi sinut! Kuinka voit olla
niin ajattelematon?

Billy. Syynä on uusi jättiläislentokone, ilmojen kuningas!

Helena. Miten voit välittää niin paljon yhdestä lentokoneesta!

Billy (hetken vaitiolon jälkeen ja katsellen Helenaa tutkivasti kasvoihin).
Ei, Helena, minä tulin toisesta syystä! — Minä tulin tänne sinun tähtesi!
Vastaa minulle, rakastatko vielä minua?

Helena. Minä en uskalla vastata, Billy.

Billy. Senkö vuoksi, että olet naimisissa?

Helena. Osaksi sen vuoksi..

Billy. Helena, eihän se ollut mikään avioliitto, vaan kauppa! Sinä tiedät,
ettei miehesi rakastanut sinua. Sinä tiedät, että hän tahtoi vain Lumley-
Gothamin tyttären, saadakseen hänen isänsä valtaansa.

Helena. Älä kaiva kaikkea tuota esille, minä en siedä sitä.

Billy. Minä kaivan sen esille — sillä minä tahdon viedä sinut mukaani.

Helena. Minne? Mihin me voisimme kätkeytyä, ettei mieheni löytäisi
meitä, Billy? Sinä et voi aavistaa, kuinka hyvin hän on järjestänyt
urkintakoneiston.

Billy (nauraen). Ei kukaan tiedä sitä niin hyvin kuin minä. Minähän autan
häntä pitämään maailmaansa käynnissä. — Mutta kuulehan, minä en ole
tullut ilman suunnitelmaa. Olenhan minä lentokoneen kapteeni, ja minä
nousen heidän ja meidän oman kohtalomme herraksi
kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi. Me lähdemme tänä iltana suurelle
lentomatkalle. Minä olen mukana olevista ainoa, joka tiedän, miten uutta
lentokonetta on hoidettava. Minä selitän, että koneistossa on jokin vika, ja
kun olemme päässeet Keski-Afrikkaan, laskeudumme alas jollekin autiolle
paikalle ja minä menen tutkimaan potkuria. Sinä seuraat minua kenenkään
huomaamatta. Minä laitan koneiston sellaiseen kuntoon, että se lähtee
käyntiin ja niin nousevat he taas ilmaan ilman meitä. Hämmästyksissään he
eivät osaa sinua kaivata. He luuleva että sinä olet pudonnut alas.

Helena. Mutta Billy, miten heille sitten käy?

Billy. Lentokone pysyy itsestään tasapainossa. Se on yhtä turvallinen
ilmassa kuin korkki veden pinnalla. He kulkeutuvat edelleen, kunnes heidät
löydetään. Langattomalla puhelimella he pääsevät yhteyteen lähimmän
pelastusaseman kanssa, ja heidän kulkunsa saadaan heti pysähtymään.
Meillä on uusia kojeita sitä varten. Apuretkikunta saavuttaa heidät
muutamissa minuuteissa ja antaa heille luotsin, joka ohjaa heidät kotiin.
Voitko otaksua, että maailma sallisi tapahtuvan jotakin omistajalleen
Lumley-Gothamille?

Helena. Mutta miten kävisi meille, kun joutuisimme yksin erämaahan?

Billy. Meillä on luonnollisesti ruokaa ja aseita. Minä olen ryhtynyt
kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Sinun puolisosi ei ole vielä
keksinyt mitään keinoa, jolla voisi löytää yksinäisen ihmisen Keski-Afrikan
erämaasta. (Huomatessaan Helenan epäröinnin.) Helena, mitä arvoa
elämällä on muuten meille? Minä olen matkustanut maailman
kaukaisimpiin ääriin unohtaakseni sinut. Minä olen pannut henkeni vaaraan
satoja kertoja — mutta näyttää siltä, etten voi kuolla, ja minä tiedän, etten
voi elää ilman sinua.

Helena (pelon vallassa). Voi, odota, odota! Anna minulle aikaa. Sinun
täytyy antaa minun ajatella asiaa.

Billy. Sinulla on vielä monta tuntia ajattelemisen aikaa. Mutta salli minun
sanoa eräs asia: mitä sinä päättänetkin, niin kaikissa tapauksissa on
lentokone pysähtyvä ja minä olen jäävä siitä pois. Ymmärrätkö?

Helena (kuiskaten). Kyllä, kyllä. (Huomatessaan vieraitten alkavan
saapua, poistuu kiireesti oikealle. Billy katoaa samalla vasemmalle.)

KOLMAS KOHTAUS.

(Kaksi palvelijaa oikealta, jääden ovelle. Muutamia vieraita saapuu ja jää
hetkeksi huoneeseen. Hetken perästä taas uusia vieraita. Toiset vieraat
poistuvat perälle juhlasaliin, jossa syntyy liikettä ja keskustelua ryhmissä.)

Tuttlle de Puyster ja vähitellen muut vieraat.

Tuttle (on saapunut edeltä oikealle johtavan oven lähelle. Jonkin ajan
kuluttua hänen jälkeensä tulee) Mr de Puyster (puettuna luumunväriseen
pitkäliepeiseen ja suurin kultaisin napein koristettuun takkiin,

ruusunpunaiseen kaulaliinaan ja värillisiin käsineihin, jotka kaikki yhdessä
merkitsevät sanomalehtimiehen virkapukua. Ojentaa nimikorttinsa
Tuttlelle.)

Tuttle (lukee selvällä äänellä). Herra Harold de Puyster,
Yleismaailmallisen Sanomalehtiliiton uutistenhankkija.

de Puyster. Onko passissa oikea varmennusleima?

Tuttle. On.

de Puyster (tekee läsnäoleville monia kuvastelevia kumarruksia, ja
menee sitten puhelimen ääreen. Langaton puhelin toimii välittömästi, minkä
vuoksi hän puhuu nopeasti). Yleismaailmallinen Sanomalehtiliitto. Halloo.
Onko kunnallisosasto? Ottakaa selostukseni tämän illan vieraista!
Yleiskuvaus uudesta juhlasalistahan teillä jo on. Hyvä!

(Eloise Lumley-Gotham ja Reginald Simpkins tulevat oikealta, mistä
kaikki muutkin vieraat).

Tuttle (esittää). Neiti Eloise Lumley-Gotham ja runoilija Reginald
Simpkins!…

de Puyster. Kuulitteko esittelyn? Hyvä. Lisätkää: emännän kaunis ja
lumoava nuorempi tytär. Runoilijasta kertovat huhut, ettei hän aio tyytyä
lepäämään laakereillaan, vaan haluaa kohottaa illan tunnelmaa esittämällä
runon »Lumley-Gothamin suku». — Vieraita tulee lisää, olkaa
tarkkaavaisia!

(Sarita Knickerbocker-Smythe, hieman karkeapiirteinen ja isohko nainen,
jalokivillä koristeltu, saapuu).

Tuttle (esittelee). Neiti Sarita Knickerbocker-Smythe.

(Harlemin arkkipiispa, pyylevä mies, jonka kasvoilla aina on hymy, tulee.
Hänellä on purppurainen viitta ja ketjut kaulassa).

Tuttle. Hänen korkea-arvoisuutensa Harlemin arkkipiispa.

(Vieraat tervehtivät toisiaan kumartaen ja vaihtaen jonkin sanan hiljaa
keskenään).

(Lumley-Gotham nuorempi, laiha ja sairaan näköinen nuorukainen,
rinnassa tähti, tulee).

Tuttle. Herra Lumley-Gotham nuorempi.

de Puyster (erikoisen juhlallisesti). Lisätkää nimen perään: hän on se
onnellinen nuori mies, joka kerran on omistava enemmän kuin puolet
Yhdysvaltain kiinteästä omaisuudesta. Hänellä on rinnassaan tähti, jonka
hän on hiljattain saanut lahjaksi pyhäkoululuokaltaan.

Eloise (veljelleen). Äiti myöhästyy.

L.-G. nuorempi (joka ei ole tervehtinyt muita kuin sisartaan). Äiti ei
myöhästy milloinkaan.

Eloise. Mutta minä tarkoitan — aikaan nähden.

L.-G. nuor. Äiti on ajan valtijatar. (Astuu juhlasaliin taustalle, jonne joku
muukin vieraista on siirtynyt).

Helena (äskeisessä, paljon yksinkertaisemmassa puvussa kuin muut,
tulee).

Tuttle. Rouva St. Erskine Granville.

de Puyster (yhä puhelimessa hieman ivallisesti). Lisätkää: Hänen
pukunsa oli hänen omintakeisen kauneusaistinsa mukainen.

Eloise (katsoo pitkään sisareensa, tyytymättömänä). Helena, olisit toki
voinut pukeutua tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun!

Helena (rauhallisesti). Rakkaani, jos tietäisit, kuinka vaikeata minun oli
tulla tänne, niin olisit tyytyväinen nähdessäsi minut missä puvussa tahansa.
(Lähtee juhlasaliin taustalle).

(St. Erskine Granville, aristokraatin näköinen mies, jolla on sileiksi ajetut
askeetin kasvot ja koko olemuksessa huomattavasti kyynillisyyttä, tulee
oikealta).

Tuttle. Herra St. Erskine Granville. (Toiset vieraat katselevat Granvilleä
melkein peloissaan).

de Puyster. Lisätkää… joka on ensimmäisen kerran moniin kuukausiin
jättänyt hallitushuolet syrjään kunnioittaakseen läsnäolollaan loistavia
pitoja.

Granville (Reginaldille). Sanokaa, että hän lopettaa tuon lörpöttelynsä.

Reginald. Anteeksi, mitä sanoitte?

Granville. Sanokaa hänelle, että hän jättää minut mainitsematta.

Reginald. (rientää kiireesti de Puysterin luo ja sanoo hänelle jotakin).

de Puyster (hätäisesti puhelimeen). Ei saa painattaa mitään äskeisestä!
Muistakaa vain, ettette…

(Harlemin arkkipiispa on liikuttuaan vieraitten keskuudessa saapunut
valtiosihteeri Granvillen luo).

Granville. Hyvää iltaa, piispa. Olettepa tekin vaivautunut tänne
pilvenpiirtäjän huipulle. Nyt te todellakin olette monta kerrosta taivasta
lähempänä.

Arkkipiispa. Herra valtiosihteeri suvaitsee olla hyvällä tuulella.

Sarita (keimaillen Granvillelle). Onko teillä jotakin sanomista minulle?

Granville. Voitte olla vakuutettu, neiti Sarita, että jos minä kykenisin
tuntemaan suurta intohimoa, niin ei sen esine voisi olla kukaan muu kuin te.

Eloise (nauraa iloisesti, minkä johdosta Granvillen huomio kääntyy
häneen)…

Granville. Kuinka voit, Eloise?

Eloise. Kiitos kysymästä, hyvin. Tiedätkö, että Helena on täällä?

Granville. Mitä? Minun neitseellinen vaimoniko? Mitä se merkitsee?
Ovatko kaikki yhteiskunnalliset pulmat ratkenneet? Onko koko köyhälistö
jo kasvatettu? (Katselee ympärilleen ja huomaa Helenan, joka äskeisen
kohtauksen aikana on tullut taustalta ja lähestynyt. Menee hänen luokseen.)
No, rouva Granville, mitä ihmettä meidän on kiittäminen tästä viattomasta
ilosta?

Helena. Osaksi sitä seikkaa, etten lainkaan aavistanut teidän tulevan
tänne.

Arkkipiispa (on seurannut Granvilleä ). Helena, saanko puhua kanssanne?

Helena. Mistä on kysymys?

Arkkipiispa. Pyydän teiltä suosion osoitusta. Kun tämä onnellinen
kohtaaminen nyt on tapahtunut, niin pyydän teitä ajattelemaan, kuinka

iloiseksi äitinne tulisi, jos te ja miehenne suostuisitte esiintymään yhdessä
suuressa juhlatilaisuudessa. Ajatelkaa…

Helena. Mitä syytä teillä on sekaantua tähän asiaan?

Arkkipiispa. Sehän kuuluu minun virkaani. Kodin ja aviosäädyn…

Helena. Avioliitto tarkoittaa antamista ja ottamista. Kysykää mieheltäni,
onko hän milloinkaan antanut minulle mitään.

Granville. Kysykääpä häneltä, onko hän joskus antanut minulle jotakin?

Helena. Minä annoin hänen käytettäväkseen isäni omaisuuden ja
valtiovallan! Vallan hallita miljoonien ihmisten elämää, pakottaa heidät
mukaantumaan tahtoonsa. Mahdollisuuden nähdä heitä kidutettavan,
musertaa heidät mitättömiksi, ja sitten pilkata heitä siksi, että ovat
voimattomia. Juuri sitä hän etsi avioliitosta, ja sen hän saikin. Nyt hän voi
nauttia siitä! (Kääntyy halveksivin elein ja menee syrjemmälle.)

Granville (nauraen). Siinä on nainen, jolla on tikari kielenä, hyvä piispa.

Arkkipiispa. Mutta hän on myöskin älykäs nainen, erittäin älykäs.

Granville. Hän koettaa ratkaista Jumalan arvoituksia. Mutta ne ovat
ratkaisemattomia, ne ovat pelkkää ivaa.

(Kaikki siirtyvät vähitellen juhlasaliin. Ylihovimestari ja palvelijat
menevät oikealle.)

NELJÄS KOHTAUS.

Helena ja Billy. (Edellinen on vetäytynyt syrjään vasemmalle.
Billy tulee samalta suunnalta, jonne hän äsken katosi.)

Helena. Billy, minä tahtoisin, että sinä luopuisit aikeestasi.

Billy. En milloinkaan!

Helena. Mutta minä en tule mukaan.

Billy (tarttuen kiivaasti Helenan käteen ja vetäen häntä puoleensa).
Helena, minä rakastan sinua! (Helena ensin vastustelee, mutta sulkeutuu
sitten Billyn syleilyyn.) Minä en voi jättää sinua tänne.

Helena. Billy, tämä merkitsee kuolemaa! Luovu yrityksestä, jos rakastat
minua.

Billy. Rakastan sinua liian paljon. Ja juuri siksi minä en voi siitä luopua.
Sinun täytyy tulla mukaan, minä en voi elää ilman sinua.

Helena. Kuule minua, Billy…

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset ja Granville (tulee takaisin, myöhemmin vartijat).

Granville (on katsellut ja kuunnellut kohtausta). Tässähän on karkuri
Billy Kingdon, ja työläisen puvussa. Miten te olette tänne päässyt?

Billy. Olen lentokoneen kapteeni.

Granville. Vai niin? Millä nimellä?

Billy. En omallani.

Granville. Olette siis pannut henkenne peliin.

Billy. Niin olen tehnyt. Eihän se tapahdu ensimmäistä kertaa, kuten
tiedätte.

Granville. Mistä johtuu tämä mielettömyys?

Billy. He ottivat Helenan minulta ja antoivat hänet teille. Silloin minä
hävisin ihmisten ilmoilta. Mutta minun pakooni oli muitakin syitä. Teidän
maailmassanne ei ole mitään, jolle mies voisi työtarmonsa omistaa.
Katselkaa tämän illan näytelmää, näitä nukkeihmisiä, näitä kullattuja
pökkelöitä!

Granville. Jonkun on heitä hallittava.

Billy. Ehkä se tehtävä sopii teille, mutta ei minulle. Lentokoneessa on
toki jotakin todellista.

Granville. Lapsen leikkikalu! Ja te nyt leikitte sillä, te, joka olisitte
voinut nousta valtiolaivan komentosillalle!

Billy. Te teitte sen orjalaivaksi! Sen komentaminen huvittaa teitä, mutta
ei minua. — Minä halusin tietää, miten Helena voi, ja sen vuoksi minä tulin
tänne.

Granville. Te näytte päässeenkin siitä selville.

Billy. Olenpa kyllä! Hän on samaa mieltä kanssani, ja tänä iltana me
'matkustamme.

Granville. Mitä? (Hän tekee eleen kutsuakseen vartijoitaan, jotka ovat
aivan lähellä oviverhojen suojassa.)

Billy (on huomannut hänen aikeensa, vetää esille revolverin). Jos
liikutatte sormeakaan, olette kuoleman oma!

Helena (heittäytyen väliin). Billy, malta mielesi! (Hetken vaikeneminen.)

Billy. Helena, nyt on kysymys meidän jommankumman hengestä.

Helena (huudahtaen). Ei, Billy!

Billy. Sinun on valittava meistä toinen. Hän on murhannut miljoonia
ihmisiä kukistaessaan vallankumouksia. Minä voin surmata hänet nyt
äänettömästi, ja me pääsemme pakoon lentokoneella. Mutta jos hän saa
elää, ottaa hän minulta hengen.

Helena. Minä vetoan isääni. Hän on pelastava sinut!

Billy. Minä olisin jo saanut surmani, ennenkuin isäsi olisi kuullut minusta
puhuttavankaan.

Helena (kääntyen mieheensä, jonka kasvoilla lepää yhä entinen hymyn
häivä). Granville…

Billy (keskeyttäen). Älä tuhlaa aikaa! Kumpi meistä saa jäädä elämään?
Valitse!

Helena (kauhuissaan). Kuinka voisin olla onnellinen, jos mieheni veri
tahraisi käsiäni?

Billy (ollen hetkisen vaiti ja katsellen Granvilleä, synkistyen). Onko se
viimeinen sanasi?

Helena (melkein kuiskaten). Sinä et saa tappaa häntä.

Billy (pistää revolverin taskuunsa, kääntyy mennäkseen).

Granville (nostaa samalla kätensä, jolloin kaksi vartijaa heti syöksyy
Billyn kimppuun).

Helena (huudahtaa tukahdutetusti). Raakalainen! — Nyt isän luo.
(Poistuu oikealle.)

Granville.. Yksinäiseen koppiin. (Lähtee taustalle.)

(Vartijat vievät Billyn vasemmalle).

KUUDES KOHTAUS.

Kaikki aikaisemmin tulleet, paitsi Helena, vieraita, Tuttle, rva
Lumley-Gotham.

(Alkaa kuulua soittoa, joka ensin on melkoisen kovaa, mutta pian
hiljenee. Se ei saa missään tapauksessa häiritä vuorosanoja. — Ensin tulee
oikealta ylihovimestari Tuttle. Vieraat tulevat taustalta asettuvat ryhmiin.
Sitten asettuu kaksi palvelijaa oikealle johtavalle ovelle, josta kohta astuu
sisälle rva Lumley-Gotham jäljessään lisää vieraita, puettuna
karmosiinipunaiseen samettiin, kolmasosa ruumiista timanttien peitossa.
Vyötäisten kohdalla on kokonainen timanttipanssari. Sen lisäksi on hänelle
timanttikruunu, ja jalokivillä koristettuja renkaita kyynärpäihin asti. Hän on
vanha, suuri nainen, jolla on käheä, hiukan katkonainen ääni.)

Tuttle (esittää). Rouva Lumley-Gotham.

Vieraat. Me tervehdimme teitä, rouva Lumley-Gotham!

Rva L.-G. Olkaa tervetulleet Huvilapalatsiin, rakkaat ystävät!

de Puyster (on kiiruhtanut puhelimen luokse. Puhuu siihen sinä aikana
kuin esittely ja tervehdysmenot suoritetaan). Kansalaisten Liittomarssin
sävelten kaikuessa saapuu juhlan emäntä Viviana Athestan de Smithkins
Lumley-Gotham tähän temppeliin, joka on pyhitetty suojapaikaksi niille,

joiden huostaan Jumala äärettömässä viisaudessaan on uskonut maan
talouden ja omaisuuden hoidon.

Harlemin arkkipiispa (rva G:lle). Oi, rouva Lumley-Gotham, kuinka
ihastuttava onkaan olemuksenne! Nuoruuden tunteet täyttävät minut teitä
katsellessani! Toivoisin, että kaikki teidän kateelliset kilpailijanne olisivat
nyt täällä teitä näkemässä.

Reginald (käsikirjoitus kädessään). Suvaitkaa, oi yhteiskunnan
armollinen valtijatar, ottaa vastaan tämä kunnianosoitus, jolla tahdomme
tehdä tuleville sukupolville tunnetuksi Lumley-Gotham-suvun
mahtavuuden.

Rva L.-G. (ottaen käsikirjoituksen runoilijalta). Kiitos, Reggie.

Reginald Simpkins. Minä toivon saavani tilaisuuden lausua sen teidän
vieraillenne. Muuten Eloise ja minä olemme saaneet valmiiksi menuetin,
jonka te meille suunnittelitte: Haluatteko nähdä meidän esittävän osan
loppunäytöksestä? (Alkaa tepastella omituisia tanssiaskeleita, jolloin
kääntyy selin, eikä huomaa, että rva L.-G. poistuu taustalle. Hetken kuluttua
hän kääntyy, huomaa asian laidan ja nolostuu. Toiset vieraat ilostuneita.)

(Yleisen iloisuuden ja juuri alkaneen puheensorinan katkaisee äkillinen ja
räikeä torven toitotus.)

Eloise. Hyi, kuinka inhoittavaa!

Sarita. Eikö hän nyt olisi voinut jättää meitä rauhaan tänä iltana?

Arkkipiispa. Rakas nuori nainen, kyllä kai hänen sallitaan katsella tätä
Huvipalatsia, jonka kustannukset hän on itse suorittanut.

Sarita. Katselkoon vain, mutta älköön hätyyttäkö vieraitaan kuin
lampaita.

(Kaikki muut paitsi Granville menevät taustalle.)

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Granville, Lumley-Gotham, kolme vartijaa, palvelijoita,
myöhemmin Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup.

(Aluksi kuuluu vielä pari torven toitotusta, vaikka ei niin kovaa ja
vihlovaa kuin äsken, sitten astuu sisälle kolme vartijaa, jotka nuuskivat
tarkasti joka nurkan minkä jälkeen jäävät seisomaan yksi kullekin ovelle.)

Lumley-Gotham (tulee oikealta. Hän on vanha, laiha, kaljupäinen ja
hampaaton mies, jonka kasvot ovat terävät ja kokoonkutistuneet. Hänen
luonteensa pääominaisuuksia ovat ahneus ja pelkuruus, varsinkin
viimeksimainittu. Liikkuessaan hän kurkistelee kaikkiin suuntiin, eikä
koskaan astu monta askelta kääntymättä hermostuneena katsomaan
taakseen. Häntä taluttaa sisälle kaksi palvelijaa. Hän vaipuu väsyneenä ja
huoaten istumaan isoon nojatuoliin oikealle.)

Granville (astuen esiin hymyillen). Hyvää iltaa! (Hetken perästä.)
Tahdotteko nyt tavata Jessupia?

Lumley-G. Minä olen väsynyt, haluan levätä.

Granville. Muistatte kai, että asia on tärkeä?

Lumley-G. (kiusaantuneena). Kyllä, kyllä. — Kutsu hänet tänne.

Granville (oikealla uloskäytävällä seisovalle vartijalle). Kutsu tänne
keksintöosaston johtaja. (Vartija poistuu hetkeksi ja palaa sitten entiselle
paikalleen. Kohta lähestyy takaovella seissyt vartija Granvilleä ja kuiskaa
tälle jotakin.) Poikanne haluaa tavata teitä.

Lumley-G. Onko hänestä tehty tiedusteluja?

Granville. On kyllä.

Lumley-G. Hyvä on.

(Vasemmalla ovella seisova vartija on lähestynyt Granvillea ja tehnyt
tälle merkin.)

Granville. Teidän seitsemäs aterianne on valmis.

Lumley-G. Hyvä on.

Lumley-G. nuor. (astuu vartijoitten välitse sisään. Lähenee isäänsä
lausuen tälle kunnioittavasti). Miten voitte, isäni?

Lumley-G. (kuivasti ja pistävästi). Sangen huonosti… Mitä tahdot?

Lumley-G. nuor. Vain nähdä teitä, isä.

Lumley-G. Lörpötystä.

Lumley-G. nuor. Isä ei saa unohtaa minua kokonaan! Ymmärtääkö isä?…

Lumley-G. En, en ymmärrä.

Lumley-G. nuor. (hätääntyneenä). Te ette voi hyvin, isä! Älkää lähtekö
lentoretkelle tänään. Te voitte tulla merikipeäksi, isä.

Granville (keskeyttäen). Matkan on järjestänyt isänne lääkäri.

Lumley-G. Minä tarvitsen huvia… Etkö sinä tule mukaan?

Lumley-G. nuor. (hermostuneena ja kauhistuen). Mitä? Minäkö mukaan
lentoretkelle?

Granville. Ei ole mitään vaaraa. Kaikki ilmalaivat on pidätetty
liikenteestä. Yöpostin kuljetuskin on kielletty. Koko avaruus on meidän
hallussamme. Yhteentörmäystä ei voi tapahtua.

Lumley-G. nuor. (yhä hädissään). Isä, isä, minä pyydän, älkää
matkustako!

Granville (nuoremmalle Lumley-G:lle). Hyvä herra, lääkäri on
määrännyt, ettei isäänne saa häiritä aterian aikana.

(Eräs vartija on lähestynyt kädessään kultainen tarjotin. Sillä olevalla
kultaisella lautasella on tusinan verran tabletteja.)

Granville (ottaa tarjottimen ja menee Lumley-G:n ja hänen poikansa
väliin, edelliselle). Olkaa hyvä!

Lumley-G. Kuinka monta minä saan ottaa?

Granville. Yhden.

Lumley-G. (ojentaa kuivan ja vapisevan kätensä hypistellen epävarmana
kaikkia tabletteja. Valitsee sitten kaksi ja antaa eräälle vartijalle). Syö nämä!
(Katselee tarkkaan vartijaa, ettei tämä voi piiloittaa tabletteja hihoihinsa,
vaan ne todellakin syö. Odottaa hetken tulosta. Sitten ottaa vielä yhden
tabletin, katselee sitä pitkään ja antaa lopulta pojalleen.) Sinä syöt tämän.
(Lumley-G. nuor, tottelee määräystä, minkä jälkeen L.-G. ottaa vielä yhden

tabletin käteensä antaen samalla Granvillelle merkin, että tarjottimen saa
viedä pois.) Minä syön tämän hetken kuluttua.

(Palvelija vie pois tarjottimen. Toinen palvelija tulee samalla
kuiskaamaan jotakin Granvillen korvaan.)

Granville. Jessup, keksintöosaston johtaja.

Lumley-G. Onko hänestä tehty tiedusteluja?

Granville. On kyllä.

Jessup (voimakas ja kunnioitusta herättävä virkapukuinen mies, jonka
rinta on jalokivillä koristettujen ritarimerkkien peitossa, kumartaa
juhlallisesti Lumley-G:lle). Valmis palvelukseenne, herra.

Granville. Asia koskee niitä toimenpiteitä, joita osastonne on
toimeenpannut radiumin voimalähteiden selvillesaamiseksi.

Jessup. Mitä tarkoitatte, herra?

Granville. Ne ovat vaarallisia. (Ottaa taskustansa sanomalehtileikkeleen.)
Tässä kirjoituksessa todetaan, että professori Holcomb on keksinyt uuden
alkuaineen, jota hän nimittää radiumiitiksi ja joka kehittää tehokkaampaa
voimaa kuin mikään aikaisemmin tunnettu aine, tunkee kaikkien esineiden
läpi ja tuhoaa kaiken elollisen. Onko tämä totta?

Jessup. On, herra.

Granville. Entä jos radiumiitti joutuu jonkun anarkistin tai hullun käsiin?
Millä tavoin silloin voidaan puolustautua murhaajaa vastaan? Teidän on
lopetettava sellainen vaarallinen työskentely.

Jessup. Mutta, hyvä herra, ajatelkaahan, mikä merkitys radiumiitilla on.
Se antaa niin paljon voimaa, että maan kaikki teollisuuslaitokset saadaan
sillä pyörimään. Professori Holcomb voi synnyttää pisarasta merivettä niin
paljon energiaa, että se riittää kuljettamaan rahtilentokoneen ympäri
maapallon.

Lumley-G. (kiihkoisen ahnas loiste silmissään). Miksi te ette ole
ennemmin siitä minulle ilmoittanut?

Jessup. Minun ilmoitukseni asiasta on ollut herra Granvillen hallussa jo
viikon ajan.

Lmley-G. Minä sanon teille, mitä teidän on tehtävä. Emme voi pysäyttää
töitä, vaan professori Holcomben on keksittävä minua varten jokin keino,
jolla voin suojella itseäni radiumiittia vastaan. Ja sillä välin on Granvillen
pidettävä huolta siitä, että minun henkivartijoitani lähetetään suojelemaan
salaisuutta.

Jessup. Tahtonne on tapahtuva. (Kumartaa ja poistuu.)

Lumley-G. (kääntyen poikansa puoleen). Tunnetko itsesi aivan
hyvinvoivaksi?

Lumley-G. nuor. Kyllä, isä.

Lumley-G. No niin, siinä tapauksessa luulen voivani syödä oman osani.
(Syö tähän saakka kädessään pitämänsä tabletin.) Nyt saat mennä.

(Lumley-G. nuor, kumartaa isälleen ja poistuu huoneesta.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Lumley-Gotham, Granville, vartijoita.

Vartija (tullen ilmoittamaan). Rouva Granville haluaa puhua isänsä
kanssa.

Granville. Sitä ei voida sallia. Maailman valtias on juuri nauttinut
ateriansa, eikä sen perästä saa häiritä hänen ajatuksiansa.

Lumley-Gotham (väsyneesti). Mistä nyt taas on kysymys?

Granville. Ei se ole mitään tärkeätä. (Vartijalle.) Vaimoni ei saa tavata
häntä.

Vartija. Mutta hän on itsepäinen, herra; hän ei lähde pois.

Granville (vartijalle). Jos hän synnyttää melua, niin vangitkaa hänet.

Vartija. Vangitako puolisonne, herra?

Granville. Se on määräyksenä.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Edelliset. Helma. (Oikealta alkaa kuulua sanasotaa, minkä jälkeen
Helena tulee sisälle vartijoiden estelystä huolimatta.)

Helena. Kukaan ei voi estää minua pääsemästä isäni luo.

Lumley-G. (säikähtyneenä). Mitä tämä merkitsee?

Granville (astuen estävästi Helenan tielle). Seis!

Helena (Granvillesta välittämättä läheten isäänsä). Isä, minä tahdon
puhua kanssasi.

Granville. Vaikene!… Ottakaa hänet kiinni!

Helena (vartijoitten lähestyessä koettaa kamppailla heitä vastaan). Isä,
sinun täytyy kuunnella minua!

Lumley-G. (vapisevalla äänellä). Mitä tämä merkitsee? Mistä on
kysymys?

Helena (vartijoille, joista pari on tarttunut hänen käsivarsiinsa). Kuinka te
uskallatte? (Polkien jalkaansa.) Isä, käske noiden roistojen päästää minut
irti!

Granville. Viekää hänet pois!

Lumley-G. Ei, ei, odottakaa… Mitä hän tahtoo? Mistä on kysymys?

Granville. Herra Lumley-Gotham, minä varoitan teitä kuuntelemasta
häntä. Te tiedätte, että olette juuri syönyt ja tunnette lääkärinne varoitukset.
Tällaisen varomattomuuden saatte kenties maksaa hengellänne.

Lumley-G. (vavisten, äärettömän pelon vallassa). Helena, kuinka uskallat
häiritä minua? Tahdotko sinä riistää hengen isältäsi?

Helena. Oi, isä, isä, asiani on tärkeä, se ei siedä hetkenkään viivytystä…
Isä, älä salli…

Lumley-G. (tukkii korvansa sormillaan ja rientää oikealle
henkivartijoittensa seuraamana).

KYMMENES KOHTAUS.

Granville. Helena. Pari G:n vartijaa.

Helena (joka isänsä mentyä on luopunut vastarinnastaan). Voit antaa
miehillesi määräyksen päästää minut vapaaksi. Minä en tee enää
vastarintaa.

Granville. Minua ilahduttaa, että olet päässyt taas järkiisi. (Antaa
vartijoille merkin päästää Helena vapaaksi.) Sinun pitäisi käsittää, ettet saa
mitään aikaan.

Helena. Taistelu ei ole vielä loppunut.

Granville. Sinä aiot siis turvautua äitiisi, mutta salli minun vakuuttaa
sinulle jo etukäteen, ettei sinun onnistu pelastaa Billy Kingdomin henkeä.
Sinä voit vain häväistä itsesi.

Helena. Sinä sallit siis käyttää vaimoasi vastaan sellaisia aseita?

Granville. Kysymys ei ole siitä, mitä minä sallin, vaan siitä, mitä
maailma sanoo tästä. Kaikki tietävät, että tuo nuori mies rakasti sinua,
ennen kuin menit minun kanssani naimisiin. Kaikki tietävät, että hän juuri
siitä syystä karkasi ja rupesi tavalliseksi työmieheksi. Nyt hän on tullut
takaisin insinöörinä ja lentokoneen kapteenina, ja minä olen tavannut teidät
karkaamisaikeissa. Mitä luulet kaikesta tästä sanottavan?

Helena. Se on minulle samantekevää. Minulle on tärkeätä vain hänen
henkensä pelastaminen. Kaikki nämä vuodet minä olen ollut toimettomana
ja antanut sinun hallita maailmaa mielesi mukaan, mutta jos sinä nyt ryhdyt
tähän rikokseen, ja otat häneltä hengen, niin minusta tulee sinun
leppymätön vihollisesi. Sinä luulet kenties voivasi uhmata minua, mutta
minä vakuutan sinulle, että on tuleva päivä, jona kadut tekoasi.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Lumley-Gotham. Henkivartijoita.

(Kuuluu torventörähdyksiä, minkä jälkeen henkivartijoitten seuraamana
Lumley-G. syöksyy huoneeseen).

Lumley-G. (kiihtymyksestä hengästyneenä). Granville!

Granville. Mitä nyt?

Lumley-G. Katsokaa! Taaskin radiumiitti. Minä en tahdo olla mukana
tässä puuhassa.

Granville (ottaa L.-G:n kädessään pitämän sanomalehden, lukee). »Tänä
iltana näytti professori Holcomb tiedemiestovereillensa ja
Yleismaailmallisen sanomalehtiliiton edustajalle ilman pitävästi suljetun
kvartsipullon, jonka kemiallinen rakenne on…» — Mikä tällä sitten on
vikana?

Lumley-G. Jatkakaa! (Osoittaen lehteen.) Toiselta palstalta — tuosta.

Granville (jatkaa lukuaan). Ainoa vaikeus on, että X-radiumiittia, jonka
nimen keksijä on aineelle antanut, ei voida kontrolloida. Se saatiin
syntymään tyhjässä astiassa. Jos se sattumalta joutuisi ilman yhteyteen,
tulisi siitä olemaan kauheammat seuraukset kuin yksikään ihminen osaa
kuvitella. Pulloa säilytetään puuvillaan käärittynä, ja yksi laboratorion
asistenteista vartioitsee sitä päivin ja öin. Professori selitti, että jos pullo
särkyisi, olisi seurauksena kaiken elimellisen elämän häviäminen maan
pinnalta. (Puhuu.) Tämähän on mieletöntä.

Lumley-G. (kauhuissaan). Jos tuo pullo nyt särkyy, saan minä surmani.

Granville. Mutta sehän ei voi olla totta!

Lumley-G. Se on totta! Jatkakaa!

Granville (lukee). Tämän osoitti sitovalla tavalla todeksi se surullinen
kuolema, joka kohtasi professori Clarkia. Kuten muistetaan, oli professori
Clark juuri kokeilemassa aivan vähäisellä radiumiittimäärällä ja sai
surmansa, kuten kaikki muutkin laboratoriossa olleet. Vain pieni tomukasa
oli jäänyt sille paikalle, jossa professori oli seisonut.

Lumley-G. Ajatelkaa! Minustakaan ei jäisi muuta kuin tomukasa. Ja mitä
he aikovat tehdä sillä aineella? Antaa merkkejä Marsiin!

Granville (jatkaa lukitaan). Professori Holcomb oli toivonut, että X-
radiumiitin avulla voitaisiin vastata niihin merkkeihin, joita viimeisten
kymmenen vuoden kuluessa on saatu Marsin asukkailta. Nyt täytyi
professorin kuitenkin myöntää, että hänen ponnistuksiaan ehkäisi sama
vaikeus joka tuotti tuhon professori Clarkille ja hänen apulaisilleen,
nimittäin että kaikki kokeet ovat osoittaneet mahdottomaksi saada
radiumiittisäteitä kohoamaan korkeammalle kuin neljännesmailin päähän
maan pinnasta. Ne saattavat kyllä kulkea 8—10 tuhatta kertaa maan ympäri,
mutta eivät erkane maasta mainitsemisen arvoisen matkan päähän.

Lumley-G. Oletteko ennen kuullut moista mielettömyyttä?

Granville. Me järjestämme kyllä tämän asian. (Menee langattomaan
puhelimeen.) Keksintöjen osasto. Poliisitoimisto. Granville puhuu. Lumley-
Gothamin erikoismääräys. Ilmoittakaa laboratoriossa oleville
asiamiehillenne, että heidän on otettava paikka valtaansa. Vangitkaa heti
professori Holcomb ja kaikki muut siinä rakennuksessa olleet ja pitäkää
heitä ankarasti vartioituina, kunnes saatte uusia määräyksiä. Estäkää
uutisten levittäminen näistä toimenpiteistä. (Tulee takaisin.) Kas niin, se

riittää. Ja nyt, herra Lumley-Gotham, älkää enää yhtään välittäkö koko
jutusta. Minä kyllä hoidan tämän asian.

Helena (joka edellisen keskustelun ajan on ollut syrjemmällä, astuu
esiin). Isä, minä tahdon nyt puhua sinun kanssasi.

Granville. Minä olen jo sanonut, että te ette saa kuunnella häntä.

Helena. Isä, kuuntele minua.

Granville. Muistakaa lääkärin määräys.

Lumley-G. (valittaen). Voi, voi, voi! Mitä tämä merkitsee? Enkö minä saa
olla rauhassa omien lasteni hyökkäyksiltä? (Samassa soi kello kovasti.)
Mitä se on?

Granville. Minä otan selvää. (Menee langattomaan -puhelimeen. Hetken
perästä havaitaan hänen kasvoillaan hämmästys.) Mitä?

Lumley-G. (joutuen jälleen kauhuun valtaan). Mitä nyt? Mistä on
kysymys?

Granville. Odottakaa! (Kuuntelee vielä jonkin aikaa, sitten tulee pois
puhelimen luota.) Professori on tullut hulluksi! Hän kieltäytyy
luovuttamasta keksintöään. Hän on sulkeutunut työhuoneeseensa ja selittää,
että hän joko suorittaa työnsä loppuun saakka tai lyö pullon rikki.

(Hetken hiljaisuus. Kaikki tuijottavat Granvilleen.)

Lumley-G. (kuiskaten). Mitä meidän on tehtävä?

Granville. Poliisit koettavat päästä häneen käsiksi, mutta pelkäävät
räjähdystä.

Lumley-G. Käskekää heidän luopua yrityksestään. Ruvetkaa
neuvotteluihin hänen kanssaan!

Granville (jälleen puhelimen luo). Sanokaa asiamiehillenne, että heidän
on luovuttava yrityksestään… Jättäkää hänet rauhaan. Odottakaa uusia
määräyksiä. (Vaiti, edelleen puhelimen ääressä.) He ilmoittavat, että
professori ei luota heihin. Hän ei tahdo enää neuvotella.

Lumley-G. (alkaa väännellä käsiänsä. Seuraavien vuorosanojen aikana
hänen epätoivonsa kehittyy äärimmilleen). Kas niin, kapinoitsijoita! Yhä
uusia kapinallisia. Laupias sallimus, enkö minä milloinkaan pääse
murheistani? Ensin kapinoivat työläisten ammatilliset järjestöt. Sitten
insinöörit. Sen jälkeen minun omat lapseni, kaikki ovat kapinallisia! Ja he
tahtovat tappaa minut! Herra Jumala, miksi minulle tämän teit? (Huutaa.)
Apua! Apua!

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Lumley-Gotham nuorempi.

Lumley-Gotham nuor. (syöksyy huoneeseen vartijain kielloista
huolimatta). Mikä hätänä? Isä, mikä sinun on?

Lumley-G. (kiinnittämättä huomiota poikaansa ojentelee käsiänsä taivaan
puoleen). Jumalani, miksi laskit tämän taakan minun hartioilleni? Miksi et
antanut minun elää köyhänä miehenä ja nukkua vaikka maantien ojassa —
kunhan vain saisin nukkua? Mitä sinä tahdot minun tekevän?

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Eloise.

Eloise (tullen nopeasti juhlasalista). Mitä on tapahtunut?

Lumley-G. Eräs professori on tullut hulluksi. Hän aikoo muuttaa meidät
kaikki maan tomuksi!

Lumley-G. nuor. Miksi et tee mitään, isä?

Lumley-G. Mitä minä voin tehdä? Granville, ettekö voi neuvoa minulle
jotakin?

Granville (joka muitten yhä ollessa hädissään on vähitellen saanut
takaisin entisen välinpitämättömän ilmeensä). Voimmehan kysyä Jessupilta.

Lumley-G. Aivan niin.

Lumley-G. nuor. Jessup! Missä on Jessup? Jessup! Missä on Jessup?
(Rientää oikealle huutaen mennessään.) Jessup! Jessup!

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Lumley-Gotham nuorempi. Vähitellen kalkki.

Lumley-G. (kävelee edestakaisin epätoivoissaan). Kauheata! Kauheata!
Kuinka hirveä on rikkaan miehen kohtalo! Miksi minä en saanut syntyä
köyhänä.

Arkkipiispa (tullen juosten paikalle). Mitä on tapahtunut? Mitä minä
kuulin ilmaan räjäyttämisestä?

Lumley-G. (voihkien). Minun olisi pitänyt ymmärtää, että mies voi ryhtyä
mielettömyyksiin. Miksi te ette aavistanut sitä, Granville?

(Kaikkialla vierasten joukossa on syntynyt kauhua, sillä tieto on nopeasti
levinnyt.)

Reginald Simpkins (tulee esille surkeana). Voi, minne me voimme
pelastua? Mihin me menemme?

Rva Lumley-Gotham (samoin). Murhaajia! Murhaajia!

Granville (mennen puhelimen luo). Halloo, kuuluuko jotakin uutta?
(Syntyy hetkeksi yleinen hiljaisuus.) Vai niin, ei vielä mitään.

Lumley-G. Kauheata! Kauheata!

Reginald. Tulkaa, menkäämme alas!

Eloise. Mitä se hyödyttäisi?

Sarita (syöksyen salista). Tuli on irti! Tuli on irti!

(Syntyy yleinen hämminki, jonka kuluessa toistellaan sanoja: »Tulipalo»
ja »tuli irti». Silloin tulee kiireisesti sisälle de Puyster).

de Puyster (koettaen päästä puhelimen luo). Palaa! Missä palaa?
(Puhelimessa.) Halloo, Yleismaailmallinen Sanomalehtitoimisto.
Valtiollinen osasto. Puyster puhuu. Kuulin huhun, että huvipalatsi palaa.
Julkaiskaa siitä heti lisälehti. Minä hankin huhulle vahvistuksen, jos voin.
(Kääntyen vieraitten puoleen, jotka ovat hälisseet koko ajan, mutta ei
kuitenkaan kovaa, että olisivat estäneet Puysterin sanoja kuulumasta).
Olkaa ystävällisiä ja sanokaa, missä tulipalo on. Minä olen reportteri, minun
täytyy tietää uutiset.

Rva Lumley-G. (kovasti hermostuneena). Eikö kukaan voi sanoa, mitä
meidän on tehtävä?

Lumley-G. (tarttuen Granvilleä käsivarteen). Ajatelkaa, ajatelkaa nyt!
Minä olen aina luottanut teihin. Te voitte varmasti antaa meille neuvon.

Granville (joka jo hetken on seisonut mietteissään, pienen vaitiolon
perästä). Sanomalehdessä kerrottiin, että nuo säteet kohoavat vain
hiukkasen yläpuolelle maan pinnan. Jos nousisimme lentokoneeseen.

Toiset (katkonaisina huudahduksina). Tietysti. — Lentokoneeseen. —
Aivan niin. — Ylös ilmaan.

Lumley-G. Mutta kuka osaa lentokonetta ohjata?

Helena (astuen esiin). Lentokoneen kapteeni on täällä.

Lumley-G. Missä? Missä hän nyt on?

Helena. Mieheni tietää sen.

Toiset (kääntyen vaikenevan Granvillen puoleen). Missä häh on?
Sanokaa!

Lumley-G. Onko se totta? Tiedättekö te?

Helena. Hän tietää. Käskekää vain häntä!

Toiset (Granvillen edelleen vaietessa). Hankkikaa hänet tänne. — Missä
hän on? — Mikä teitä vaivaa?

Granville (eräälle vartijalle). Hae hänet tänne. (Vartija menee. Sitten
puhelimeen.) Halloo, Granville, onko mitään uutta… (Hetken vaitiolo.)
Ettekö te kuule, Granville puhuu… Ei vastausta…

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Billy Kingdon, vartijan mukana.

Helena. Siinä on lentokoneen kapteeni!

Toiset (sekaisina huutoina). Lentokoneeseen! — Heti matkaan! — Älkää
viivytelkö! — Nouskaamme heti!

(Syntyy yleinen rynnistys ovelle, jonka aikana joku tempaa Lumley-
Gothamin mukaan, Billy Helenan ja Tuttle rva Lumley-G:n. Arkkipiispa on
unohtanut vakavuutensa ja tuppautuu ensimmäisien joukkoon. Näyttämö
tyhjenee nopeasti. Aivan lyhyen tuokion on näyttämö tyhjänä. Sitten
ryntäävät sisälle Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup ynnä loput vieraat.
Samalla alkaa kuulua poistuvan lentokoneen moottorin ääni.)

Lumley-G. nuor. He ovat jättäneet meidät tänne kuolemaan. (Raastaa
itseään.) Nuo lurjukset… roistot! Oi, voi, mitä minä teen? Mitä minä teen?

(Muutkin ymmärtävät ja kauhistuvat. Sitten näyttämö pimenee, kunnes
hetken päästä välähtää äkkinäinen valo, joka samassa taas sammuu, ja pieni
jyrinä seuraa sitä.)

Väliverho.

TOINEN NÄYTÖS.

(Näyttämön ääriviivat samat kuin ensimmäisessä näytöksessä. Näyttämö on
kuitenkin nyt ikävä ja harmaa, sillä kaiken elollisen ylitse on kuolema
käynyt. Koristeet ovat jäljellä, mutta niillä ei ole loistoa, sillä mikään
valaistus ei toimi. Kaikki tekee kylmän ja kolkon vaikutuksen. Lattialla on
pieniä tuhkakasoja, tuhoutuneitten ihmisten jäännöksiä. — Edellisen
näytöksen toiminnasta on kulunut kuusi tuntia.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

(Kaikki ilmalaivaan pelastuneet henkilöt, paitsi Granville, tulevat vähitellen
sisälle, kaikki matkasta huomattavasti väsyneinä, paitsi Billy ja Helena,
joista sitä ei niin huomaa.)

Billy (on tullut Helenan kanssa ensimmäisenä ja ryhtyy heti
tarkastelemaan ympärilleen. Menee puhelimen luo ja koettaa antaa sillä
merkkejä, mutta ei pääse minnekään. Sitten hän kiinnittää huomiota
huoneen kylmyyteen, tekee sitä osoittavan merkin, ja katsoo Helenaan, joka
näyttää ymmärtävän kaiken yhtä hyvin kuin hänkin. Sitten kiintyy hänen
katseensa lattialla oleviin tuhkaläjiin. Osoittaa niitä Helenalle ja sanoo
kuiskaten). Katso!

Rva Lumley-Gotham. Miksi koko talo on tyhjänä? Käskekää ottaa selvää
asiasta!

Lumley-Gotham (hampaat kalisten). Kutsukaa tänne minun adjutanttini ja
käskekää hänen tuoda minulle takki. Miksi minusta ei pidetä huolta?

de Puyster (häärien puhelimen luona). Hyväinen aika, minä en ole saanut
yhtään sanomalehtien aamunumeroita.

Billy. Nähtävästi ei ole olemassa ketään. Kukaan ei vastaa
puhelinmerkkeihin.

Sarita. Mutta mitä ihmettä me sitten teemme?

Arkkipiispa. Ettekö voi mennä lähettämään määräyksiä?

Billy. Mennä? Minne? Kenelle olisi määräyksiä lähetettävä?

Sarita. Huutakaa juoksupoikaa.

Reginald. Voittehan lähettää sähkösanoman.

Billy. On nähtävästi tapahtunut radiumiittiräjähdys, eikä ole jäljellä
yhtään elävää olentoa, meitä lukuunottamatta.

Rva Lumley-G. Lähettäkää sitten sananviejä kaupunkiin.

Helena. Etkö ymmärrä, äiti, kaupungistakin ovat ihmiset tuhoutuneet.

Eloise. Kaikki työläisetkö?

Helena. Pelkään niin tapahtuneen.

Eloise. Mutta sehän on mahdotonta. Mitä me sitten teemme?

Sarita. Ei ole ketään, joka tarjoileisi meille.

Reginald. Ei ole mitään syötävää.

Arkkipiispa. Eikä siis ole keittäjiäkään.

Eloise. Sehän on järjetöntä. Olisimmeko me villien asemassa?

Rva Lumley-G. (joka on kovasti hermostunut, melkein parkaisten). Minä
en suostu tällaiseen. Minä ilmoitan hallitukselle! (Kääntyen herra de
Puysterin puoleen.) Herra Puyster, ettekö voi ilmoittaa tästä
sanomalehdille?

de Puyster (tuskaantuneena). Minä koetan ilmoittaa. Kunpa vain saisin
sanan toimistoon. Minä en ole saanut yhtään uutista aamunumeroihin.

Billy. Ettekö voi käsittää, ettei ole olemassa enää mitään sanomalehtiä.

de Puyster. Eikö mitään sanomalehtiä?

Billy. Kuka niitä painaisi?

de Puyster. Sen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minä olen
Yleismaailmallisen Sanomalehtiliiton palveluksessa, ja olen sopimuksen
mukaisesti sitoutunut hankkimaan uutisia, painettiinpa niitä tahi ei.

Billy. Ettekö te nyt vihdoinkin käsitä, te ja kaikki muut, ettei koko
maapallolla ole enää ketään muita ihmisiä kuin me, ilmalaivan avulla
pelastuneet. Kaikki muu elollinen elämä on nähtävästi sammunut. Minä
lähden kuitenkin katsomaan, onko asiain tila todella sellainen kuin oletan.
(Vaihtaa muutaman sanan Helenan kanssa ja menee sitten oikealle.)

TOINEN KOHTAUS.

Kaikki muut, paitsi Billy.

Rva Lumley-G. (retkahtaen voipuneena nojatuoliin). Antakaa minun
sitten kuolla! (Eloise ja Reginald siirtyvät hoitelemaan ja lohduttamaan
häntä.)

Helena (joka on saatellut isäänsä käsikoukusta ja asettanut hänet tuolille
istumaan). Meidän täytyy saada jotakin juotavaa. (Katsoo ylihovimestari
Tuttleen.) Tuttle, onko tässä lähellä jotakin sellaista?

Tuttle (on kohta sisään tultuaan asettunut huolettomaan asemaan
loikomaan sohvalle. Hän vastaa veltosti ja huolettomasti). En tiedä, rouva
hyvä.

Arkkipiispa. Eikö sen tietäminen kuulu teidän tehtäviinne?

Tuttle. Ei kuulu.

Helena. Menkää nyt kuitenkin etsimään. Näiden ihmisten täytyy saada
apua.

Tuttle. Minä olen yhtä väsynyt kuin toisetkin.

(Nousee kuitenkin laiskasti ja menee ulos.)

KOLMAS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Tuttle.

(Hetkinen äänettömyyttä.)

Arkkipiispa (melkein kuiskaten). Sarita, maailmassa ei ole enää keittäjiä.
(Vaihtavat katsetta Saritan kanssa.) Meidän on syötävä kylmää ruokaa…

(Hetken vaiti.) Kenties me emme saa ensinkään ruokaa!

Sarita (huokaisten). Ei enää milloinkaan keitettyä viiriäistä.

Arkkipiispa (samoin). Ei koskaan enää hummerisalaattia. — Eikä enää
milloinkaan sokeroituja munkkeja.

Eloise (myös surullisesti). Emme enää koskaan pääse teatteriin.

Reginald (kauhistuen). Herra Jumala! Eikö ole enää räätäleitäkään.
Täytyykö minun nyt turvautua valmiina ostettuihin vaatteisiin? (Surkealla
äänellä.) Ei ole ketään, joka painaisi minun runojani!

Sarita. Ole vaiti! Minä en voi enää sietää tätä.

Arkkipiispa. Kunpa saisin edes tilkkasen viiniä kuivaan suuhuni.

NELJÄS KOHTAUS.

Edelliset ja Tuttle.

Tuttle (tulee sylissään puolikymmentä samppanjapulloa). Minä löysin
sentään jotakin. Tässä on, jos haluttaa.

Rva Lumley-G. (loukkaantuneena palvelijan suorasukaisuudesta). Tuttle!

Tuttle. Mitä nyt, pikku rouva? (Ojentaen hänelle pullon.) Panemmeko
pullon puoliksi?

Reginald (rientäen ikäänkuin suojelemaan valtiatarta). Senkin roisto!
Tämä on, tämä on… (hänen äänensä alenee, kun hän huomaa Tuttien
katseen).

Tuttle (murahtaen). Suu kiinni, nulkki.

Arkkipiispa (arvokkaasti). Tuttle, te unohdatte asemanne.

Tuttle (räjähtäen nauruun). Asemani? Millainen on minun asemani?

Arkkipiispa (ihmeissään). Mitä… mitä te tarkoitatte?

Tuttle (yhä nauraen). Mitäkö minä tarkoitan? — Sinä olet komentanut
minua aikasi, vanha veikko, mutta luuletko, että se nyt enää käy päinsä?
Kukahan on nyt voiton puolella?

Rva Lumley-G. (nousten väsymyksestään huolimaita täyteen
pituuteensa). Tuttle, tiedättekö, kenen talo tämä on?

Tuttle. Se on teidän, rouvaseni, mutta tuskinpa siitä on teille suurtakaan
iloa.

Rva Lumley-G. Kiittämätön lurjus, minä erotan teidät palveluksestani.

Tuttle. So, so, arvoisa rouva. Minä en ole enää kovin kärkäs
noudattamaan rouvan määräyksiä. (Kohottaa pullon huulilleen.)

Rva Lumley-G. Elukka, poistukaa heti talostani!

Tuttle (nauraen). Kuka voi ajaa minut ulos? Ehkä lähetätte hakemaan
poliisia?

Rva Lumley-G. (miehelleen). Herra Lumley-Gotham, te olette tämän
kodin päämies. Käskekää tuo mies pois.

Lumley-G. (loikoen nyt jollakin korokkeella). Rakkaani, ei minulla ole
hänen kanssaan mitään riitaa.

Tuttle. Siinä kuulette. Sillä tavoin on minua puhuteltava. Tässä on sinulle,
vanha veikko, kunnon naukku. (Ojentaa pullon L-G:lle, joka hetken
kuluttua ottaa sen ja vie suulleen rva L-G:n katsellessa sitä toimitusta
voimattoman kiukun vallassa.) Nyt ovat ohjakset minun käsissäni. (Liikkuu
kuin voittaja toisten keskellä.) Minulla on viinikellarin avain. (Heiluttaa
avainta.) Kaikki, jotka tahtovat olla mukana, seuratkoot minua!

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset ja Granville.

Granville (astuu sisälle ja menee suoraapäätä Tuttlea vastaan). Tuttle,
anna minulle tuo avain.

Tuttle. Mitä?

Granville. Anna avain minulle.

Tuttle (epäröi hetken, muita antaa sitten avaimen). Hyvä on, herra.

Granville. Mene nyt tiehesi! (Tuttle livahtaa ulos.)

KUUDES KOHTAUS.

Edelliset paitsi Tuttle.

(Kaikki kääntyvät Granvillen puoleen ikäänkuin odottaen häneltä
pelastusta.)

Sarita. Oletteko saanut tietoonne jotakin uutta?

Granville. Uuttako? Kuka nyt voisi uutisia kertoa?

Sarita. Mutta täytyyhän toki jossakin olla ihmisiä.

Granville. Mahdollisesti, mutta miten me voisimme saada siitä tietoa?

Sarita Emmekö voi soittaa heille langattomalla?

Granville. Osaatteko käsitellä sellaista kojetta?

Sarita Minun purjeveneeni on rannalla telakassa. Ehkä voisimme käyttää
sitä.

Granville. Kyllä, jos te vain osaatte hoitaa sitä.

Rva Lumley-G. Laupias taivas! Me emme siis todellakaan voi tehdä
yhtään mitään.

Granville (hymyillen kuivasti). Niin, rouvaseni, siltä näyttää. Me olemme
hävinneet pelin. Joku on lyönyt nurin koko shakkilaudan. (Kääntyy ja
poistuu nopeasti huoneesta.)

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Granville.

(Hetkisen vaitiolo. Kaikki ovat typertyneitä.)

Lumley-G. (surkeasti). Eikö kukaan voi toimittaa minulle viinaa ja
soodaa?

Rva Lumley-G. (vaitiolon jälkeen). Minua paleltaa niin hirveästi. Eikö
kukaan voi antaa minulle shaalia?

Helena (mennen äitinsä luokse ja antaa hänelle huivin hartioiltaan). Kas
tässä, äiti, ota tämä huivi. (Reginaldille.) Etkö voisi hakea jotakin äidin
ylle?

Reginald. Minä en tiedä, missä mitäkin on.

Helena. Voithan mennä etsimään.

Eloise (hytisten kylmästä, kuten kaikki muutkin). Herra varjelkoon, miksi
ei kukaan käännä lämpöjohtoa auki?

Sarita Minä luulen, ettei sitä ole enää lämmitetty.

Rva Lumley-G. Eikö enää lämmitetty? Mutta sehän on mieletöntä.
Huhtikuun puolivälissä. Lähettäkää kutsumaan talon isännöitsijää.
Kutsukaa… voi, minä unohdin.

Arkkipiispa. Onko täällä joku, joka tietää, miten lämpöjohtoa hoidetaan?
(Vaitiolo, kaikki katselevat kysyvästi toisiaan.)

Rva Lumley-G. Me palellumme kuoliaiksi.

Helena. Meidän täytyy tehdä nuotio.

Eloise. Miten sytytetään nuotio?

Reginald. On löydettävä jotakin palavaa.

Arkkipiispa. Jotakin puusta tehtyä, luullakseni. (Alkaa tutkia erästä
kullattua tuolia.) Onkohan tässä puuta. Eikös tuoleja joskus tehdä puusta?

Reginald. Minä luulen lukeneeni jotakin sellaista.

Helena. Tämä jakkara on puusta tehty. Lämmittäkää sillä.

Rva Lumley-G. (kauhuissaan). Mitä? Sehän on antiikkinen.

Eloise. Se on väärentämätön Ludvig XV:n aikuinen jakkara. Se maksaa
kolmekymmentäseitsemäntuhatta dollaria.

Lumley-G. (melkein vihaisesti). Mitä se siihen kuuluu. Sytyttäkää se
palamaan!

Reginald (vetäen jakkaran keskelle lattiaa). No niin, me sytytämme sen.

Helena. Sinun on ensin särettävä se.

Arkkipiispa (ikäänkuin halveksien runoilijan tyhmyyttä). Luonnollisesti.
Menkää pois tieltä! (Tarttuu jakkaraan ja iskee sen voimakkaasti
permantoon. Jakkara -pysyy ehyenä.)

Reginald. Ei niin! Te vedätte toiseen ja minä toiseen suuntaan. (Ponnistus
on turhaa.) Ei tämä käy. Me tarvitsemme kirveen.

Helena. Mistä me sen otamme?

Reginald. Minulla on veitsi. Ehkä se auttaa? (Ottaa taskustaan pienen
kynäveitsen.)

Arkkipiispa. Oletteko te hullu! Mutta ehkä se palaa tällaisenaankin, jos
löydämme hyviä sytykkeitä.

Reginald (ottaen taskustaan jalokivillä varustetun tulitikkurasian). Tässä
on tulitikkuja.

Arkkipiispa. Mutta meillä täytyy olla paperia. (Katselee ympärilleen.)
Jotakin, joka palaa helposti.

Helena (viitaten erääseen seinäverhoon). Koettakaa, palaako tuo verho.

Rva Lumley-G. Mitä? Sehän on flaamilainen gobeliini. Sen arvo on
kaksituhatta dollaria.

Lumley-G. Ei haittaa. Sytyttäkää se palamaan.

Reginald (riistää arkkipiispan avulla verhon seinältä, vie sen keskelle
lattiaa aiottuun rovioon, raapaisee tikulla tulta, mutta verho ei syty. Raapii
useamman tikun, mutta tulos on yhtä huono). Tämä ei kelpaa.

Sarita Mistähän se voi johtua?

Eloise. Tyhmyrit! Eiväthän mitkään tämän talon taide-esineet pala. Ne on
tehty tulenkestäviksi.

Reginald (neuvottoman vaitiolon jälkeen rientää arkkipiispan kimppuun
ja riistää hänen viittansa). Onko tämä tulenkestävä?

Arkkipiispa (estellen). Ei saa, ei saa. Antakaa sen olla.

Rva Lumley-G. (komentaen). Luovuttakaa se heti hänelle! —

Reginald (heittää paitahihasilleen jääneen arkkipiispan viitan jakkaran
päälle keskelle lattiaa, raapaisee tulta ja saa heikon liekin syttymään). S
(Kaikki tunkeutuvat niin lähelle nuotiota, että ovat vähällä työntyä tuleen.
Helena saa vaivoin heidät taivutetuiksi antamaan tilaa äidilleen ja isälleen.
Hetken hiljaisuus.)

Rva Lumley-G. Minä olen kadottanut timanttivyöni. Se on varmaan
jäänyt jonnekin ulos. Hyvänen aika, eikö joku menisi sitä etsimään?

Helena. Olkaa rauhassa, äiti. Ei sitä kukaan varasta, sillä eihän sillä nyt
enää ole mitään arvoa.

Rva Lumley-G. Voi, voi sentään, en minä voi tottua tähän.

Sarita (lyhyen vaitiolon jälkeen). Siis rahallakaan ei ole mitään arvoa?

Arkkipiispa (huomaten). Eikä pankkeja ole enää olemassa!

Lumley-G. (hetken yleisen vaikenemisen perästä nousten innostuneena
tulen äärestä). Minä olen vapaa! (Toisten kasvoilla hämmästys, aivan kuin
he luulisivat ukon tulleen hulluksi.) Minä olen vapaa! Vapaa!

Rva Lumley-G. (yhä hämmästyksen vallassa). Mitä sinä sillä tarkoitat?

Lumley-G. (edelleen saman tunnelman lumoissa). Minä olen päässyt
kaikesta… kaikesta… kaikesta!

Rva Lumley-G. Mistä kaikesta?

Lumley-G. Rahoistani! Minun ei tarvitse enää allekirjoittaa
maksumääräyksiä. Minun ei tarvitse olla tekemisissä liikeasioiden kanssa.

Eloise. Isä, oletko sinä järjiltäsi?

Lumley-G. Se on totta… totta! Ihmiset eivät enää tule minua kiusaamaan.
He eivät enää kirjoita minusta. He eivät heitä minua vastaan pommeja.
Minä saan tehdä mitä tahdon ja olla onnellinen. (Vaipuu helpotuksesta
nyyhkyttäen tuolille ja kuiskailee itsekseen.) Vapaa… vapaa…

Rva Lumley-G. Voi, voi, tämä on hirveätä!

Sarita (puuskahtaen). Tämä näyttää jonkun sosialistin huonolta pilalta.

Eloise. Tämä on kuin painajaisunta.

Sarita Tämä on konnantyö meidän yhteiskuntaluokkaamme vastaan.
Nythän me emme ole paljon parempia kuin työväki.

Reginald. Olisi ainakin pitänyt jäädä enemmän palvelijoita jälelle.

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Edelliset ja Granville.

Granville (on tullut oikealta whiskypullo kummassakin kädessään ja
kuullut edellisen vuorosanan. Hän on juovuksissa). Vai niin, vai kaipaatte te
palvelusväkeä. Minä tapasin juuri äsken Tuttlen. Hän on tulossa kädessään
muuan teidän antiikkinen pertuskanne. (Jotkut läsnäolijoista päästävät
kauhun huudon.) Roskaväki on lähtenyt liikkeelle. Vallankumouksen
raivottaret ovat päässeet valloilleen. Punainen lippu liehuu kaduilla!

Arkkipiispa (joka samoin kuin muutkin on tuijottanut ihmeissään
Granvilleen). Sir, minä luulen, että te olette juovuksissa. — Teidän
hermonne eivät ole kestäneet tätä kauheata tapahtumaa.

Granville. Mitäs te, arkkipiispa, sanotte nyt Jumalastanne? Nukkuuko
hän kenties ja näkee pahoja unia? Vai onko ehkä joku lyönyt häntä
kyynärpäähän. Vai onko hänkin humalassa kuten minä?

Arkkipiispa. Herra Granville, tämä on pilkkaa!

Granville (nauraen). Viinikellarin ovi on auki. Olkaa hyvä ja nauttikaa
tekin, niin saamme nähdä, mitä te sitten puhutte.

Rva Lumley-G. (arvokkaasti). Minä luulen todellakin, että te näin vaikean
koettelemuksen hetkenä…

Granville. Mitä nyt, armollinen rouva? Alammeko tulla siveellisiksi?
Olisiko meidän rakennettava kaikki entiselleen? Vastatkaa minulle, te
uutterien muurahaisten veljet ja sisaret! (Odottaen vastausta, jota

kuitenkaan ei tule.) Minun sieluni nousee siiville, (tutkii pullon leimaa)…
Royal Irish Whiskeyn siiville. Katsokaa aurinkoja tuolla radoillaan!
Katsokaa kiertotähtiä! Kuivuneina ja pimeinä ne ovat ainiaaksi unohdettuja.
(Toiset kuuntelevat jäykistyneinä ja ymmärtämättä hänen puhettaan.
'Tarkastaa heidän säikähtyneitä kasvojaan ja puhkeaa nauruun.) Minun
juhlassani on, näemmä, kokoelma kuolleita vieraita. — Kippis, rakkaat
ystävät, tänään me ilveilemme jumalien kanssa! (Vie pullon huulilleen.)

Sarita Oh, tämä on kamalaa! Eikö teillä ole yhtään hävyn tunnetta?

Granville. Häpyäkö? Se oli pelin laki, mutta nyt on peli loppunut.

Sarita. Hyvä herra, te kyllä saatte jälkeenpäin hävetä.

Granville. Minä en milloinkaan uskonut peliin, mutta kun ei ollut muuta
mahdollisuutta, niin minä pelasin. Minua huvitti pelata paremmin kuin
toiset, katsella heidän ponnistelujansa, lukea heidän sielujensa liikkeitä ja
hallita heidän naurettavia puuhiansa. Mutta nyt — missä ovat pelinappulat?
Pelipöytä on lyöty nurin.

Helena (astuen Granvillen luo). Herra Granville, sallikaa minun ehdottaa,
että te menisitte pois ja joisitte yksinänne, jollei teillä ole meille mitään
parempaa sanottavaa.

Granville. Oo, minun neitseellinen vaimoni! (Tarttuu Helenaa ranteesta
kiinni.) Tule kanssani tyhjentämään pullo!

(Helena astahtaa taaksepäin, mutta Granville pitää häntä kiinni ranteesta,
jolloin heidän välilleen syntyy ottelu. Samassa tulee sisälle Billy.)

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Edelliset ja Billy. Vähän myöhemmin Tuttle (huomaamatta pulloineen).

Billy (iloisena oikealta ovelta). Halloo!

Helena. Billy!

Granville (joka vähitellen toipuu hämmennyksestään, irroittaa Helenan
käden ja ratkeaa taas nauruun). On sittenkin olemassa jotakin, jonka vuoksi
kannattaa elää.

Billy. Mistä on kysymys' (Käsittää tilanteen.} Niinkö pian, Granville?

Helena. Oletko ollut kaupungissa?

Billy (nyökkää myöntävästi).

Kaikki (paitsi Granville kokoontuvat hänen ympärilleen ja kyselevät).
Mitä te näitte? — Kertokaa! .

Billy. Samaa kuin täälläkin. En kerrassaan mitään.

Rva Lumley-G. Eikö yhtään ihmistä?

Billy. Ei yhtään ainoata sielua.

Rva Lumley-G. Onko koko kaupunki autiona?

Billy. Kuin hautausmaa. Broadwaylla seisoo raitiovaunuja, autoja,
moottoripyöriä, lentokoneita, mutta niissä ei ole yhtään ainoata ihmistä.
Käytävillä on pieniä tuhkakasoja — niitä on myös myymälöissä ja
raitiovaunuissa. Mutta ei kuulu minkäänlaista ääntä. Ei edes kärpästä ole
elossa.

Sarita Oi, kuinka hirveätä!

Helena. Ovatko kaikki muut asiat kunnossa?

Billy. Ovat. Ruokaa, juomaa, vaatteita, kaikkea oli. Mutta teidän on
itsenne mentävä niitä ottamaan.

Rva Lumley-G. Se on konnamaista!

Billy. Kuinka niin, rouva Iumley-Gotham? Mitä puuttuu? Tehän omistitte
puolet maapalloa — ja nyt voitte saada toisenkin puolen. Nyt on koko
maapallo teidän. Ottakaa se syliinne!

Helena (moittivasti). Billy!

Billy (hyväntuulisena). No, no, rakkaani. Minä en tahdo olla ilkeä.
(Katsellen ympärilleen.) Onko teillä aavistustakaan siitä, mihin teidän on
ryhdyttävä? (Hiljaisuus.) Nähtävästi ei. — Minä aavistan, että aiotte jatkaa
elämistä, mikä luonnollisesti on yksinkertaisinta. Sentähden olen hankkinut
teille vähän ruokaa.

Arkkipiispa (syöksyen Reginaldin kanssa Billyä kohti). Erinomaista!

Billy (pysähdyttäen heidät). Anteeksi, silmänräpäys. Minulla on ensin
jotakin muuta sanomista. Me olemme nyt aloittaneet uuden
elämänjärjestyksen, ymmärrättekö? Tänä aamuna alkoi vuosi 1. Pyhä
omistusoikeus. on lakkautettu. Minä kehoitan teitä myöskin kiinnittämään
huomiotanne siihen, että kaikki sovinnaiset tavat on poistettu. Herra
Reginald Simpkinsillä on iltapuku yllään, vaikka nyt on aamu, ja hänen
korkea-arvoisuutensa arkkipiispa esiintyy paitahihasillaan. Minä aion
rikkoa myöskin muutamia sääntöjä. Kuten otaksun, tietävät kaikki, että
minä olen pitänyt Helenasta jo vuosia sitten.

Helena. Mutta Billy…

Billy (keskeyttäen). Minä rakastin häntä jo ennen kuin hänet pakotettiin
menemään naimisiin Granvillen kanssa. Te nimititte sitä
»säätyavioliitoksi», ja te karkoititte minut pois uhaten riistää minulta
hengen. Eilen illalla minä palasin, aikoen ottaa hänet mukaani teidän
maailmastanne ja kaikista sen laeista välittämättä. Nyt on se maailma
loppunut, ja myöskin kaikki sen lait ovat rauenneet. Sen vuoksi minä en
enää aiokaan viedä häntä pois. Mutta pankaa mieleenne se seikka, että
hänen nimensä on tästä hetkestä alkaen Helena Kingdon, eikä Helena
Granville. (Ojentaen kätensä Helenalle.) Rakkaani! (Helena seisoo
liikkumattomana, mutta sallii kätensä jäädä.) Tule! Me olemme rakastaneet
toisiamme uskollisesti, ja me olemme odottaneet kauan. Rakastatko minua,
Helena?

Helena (vakavasti). Kyllä, minä rakastan sinua.

Rva Lumley-G. (syöksähtäen esille ja kirkaisten kauhistuneena). Helena!

Billy. Minä valitan, rouva Lumley-Gotham, mutta tämä asia koskee vain
Helenaa ja minua.

Granville. Nuori mies, minä luulisin, että se hieman koskee minuakin.

Billy. Granville, te olette juovuksissa. Teidän on oltava selvä voidaksenne
keskustella tällaisesta asiasta.

Granville. Niin, minä ymmärrän kyllä, poikaseni, että tämä voi kuulostaa
hiukan teatterimaiselta, mutta oletteko tullut ajatelleeksi, että tämä teko voi
maksaa henkenne?

Billy (katsellen pitkään Graavilleen ja naurahtaen). Oletteko kokonaan
unohtanut, että asiat ovat eilisillasta suuresti muuttuneet?

Granville. Mitä te tarkoitatte? ..

Billy. Eilen illalla tarvitsi teidän vain viitata kädellänne saadaksenne
minut pois tieltänne. Mutta jos te nyt tahdotte ottaa minulta hengen, niin on
teidän tehtävä se itse. Omin käsin on teidän suoritettava alhainen, raaka
murha. Se on kamala tehtävä, sen kai ymmärrätte?

Helena. Billy, olkaamme järkeviä…

Billy. Järkeviäkö, rakkaani? Tietysti! Granville on gentlemanni. Hän
tuntee tarkoin kaikki juonittelun säännöt. Siitähän hän on tullut kuuluisaksi.
Ehkä me suoritamme kaksintaistelun. Eikö se ole hienoa? (Kääntyen koko
seuran puoleen.) Olkaa niin ystävällisiä ja painakaa mieleenne tämä
tosiasia: tästä hetkestä lähtien on Helena minun vaimoni. Me olemme
kuherruskuukauttamme varten valinneet hääkerroksen Yhdyshotellista, joka
sijaitsee Broadvaylla 34:nnen ja 42:n kadun välillä.
Tukkukauppaosakeyhtiön tavaratalo on aivan lähellä. Sitä me luonnollisesti
kaikki tulemme pitämään suuressa arvossa. Me emme Helenan kanssa halua
mitenkään olla toisten tiellä. Me jätämme kaikki muut kaupunginosat teidän
haltuunne. Toiselta puolen emme myöskään halua olla ylpeitä, vaan
tahdomme mielellämme kaikin tavoin auttaa onnettomuustovereitamme.
Mutta kaikkien, jotka kuuluvat meidän seurapiiriimme, on ymmärrettävä,
että vanha oikeus viettää loiselämää on lakkautettu ja että jokaisen on
suoritettava osansa työstä. — Niin, tässä olikin kaikki, mitä minulla oli
sanottavaa. Sen verran vain lisään, että huvipalatsin tallista löydätte yllin
kyllin autoja ja että säilykkeitä on saatavana myymälöistä palatsin
lähistöllä. (Tarttuu Helenan käteen.) Tule, Helena, oma vaimoni!

(Seurueen kesken syntyy hämmennystä ja sohinaa.)

Rva Lumley-G. (ennenkuin Helena ja Billy ovat ehtineet poistua). Tämä
on hirvittävä rikos säädyllisyyttä ja hyviä tapoja vastaan… mutta… mutta
kuinka te voittekaan ajatella perustaa perheen ilman anoppimuoria?

Lumley-G. Niin, ja ilman appiukkoa? Minä tulen mukaan.

Arkkipiispa. Kirkon apu on tarpeellinen kaikissa vaiheissa. Minä liityn
seuraan.

de Puyster. Mitenkä voisi ajatellakaan elämää ilman sanomalehdistöä?
Sallikaa minun tarjota palvelustani.

Billy. Minusta näyttää, että kaikki ovat halukkaita lähtemään meidän
mukaamme.

Kaikki (paitsi Tuttle, vilkkaasti). Tietysti! Kuinkas muuten? Me
lähdemme kaikki.

Tuttle (joka koko ajan on loikonut sohvalla, viljellyt pulloja ja juopunut).
Menkää hiiden kattilaan. Minä en lähde mihinkään. Minä olen nyt
kapitalisti… maailman valtias… Minä hallitsen…

Väliverho,

KOLMAS NÄYTÖS.

(Yhdyshotellin keittiö. Tavallisen kokoinen osittain kaakeliseinällä tahi
puoliväliin seinää kohoavalla maalauksella varustettu. Oikeassa nurkassa
hella keittiöpöytineen. Keittiön kalustoa. Perällä oviaukko ulos ja
vasemmalla ruokailuhuoneeseen. — Edellisen näytöksen tapauksista on
kulunut kuukausi.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Eloise ja Sarita (kuorimassa perunoita).

Eloise (samassa tanssileningissä kuin ensimmäisessä ja toisessa
näytöksessä. Se on nyt likainen ja laahustin on leikattu pois.) Voi, hyvä
Jumala tätä elämää! Tätä on jo kestänyt kokonainen kuukausi, emmekä me
ole ehtineet edes hankkia itsellemme uutta pukua.

Sarita (myös samassa, nyt kuluneessa puvussa. Hiukset huonosti
kammattuina ja iho huolimattoman hoidon vuoksi raa'empi). Minä en
ymmärrä, kuinka palvelijat ovat voineet elää, kun heidän on täytynyt tehdä
tällaisia töitä. Kuinka minä vihaan perunain kuorimista!

Eloise. Miksi me emme keitä niitä kuorimatta?

Sarita. Se ei taida olla soveliasta. Mutta ajattele, Reggie on niin hävytön,
että ilkeää vaatia niitä paistettuina. Minä hän meitä pitää?

Eloise. Pian hän kai jo tahtoo perunasalaattia ja majoneesikastiketta! Hän
näyttää luulevan, ettei minulla ole muuta tekemistä kuin maustaa hänen
ruokaansa persiljalla.

Sarita. Piispahan se aina yllyttää häntä. Kun he ovat saaneet tulen
palamaan puoli tuntia täällä keittiössä, arvelevat he nähtävästi, että heillä on
täysi oikeus haukkua toisia.

TOINEN KOHTAUS.

Edelliset ja Reginald.

Reginald (kuluneessa -puvussa ilman takkia tulee vaivaloisesti kantaen
koria, joka on puolillaan hiiliä). Voi, voi sentään! (Laskee korinsa keskelle
lattiaa ja jää seisomaan läähättäen.) Nuo portaat pitenevät päivä päivältä.

Sarita (ivaten). Tietysti. Miksi ette opettele hoitamaan hissiä?

Eloise (kurkistaen hiilikoriin). Mitä nyt? Nimitätkö sinä tätä korilliseksi
hiiliä?

Reginald. Mikä sillä on vikana?

Eloise. Mene alas ja pane kori täyteen, muuten minä sanon Billylle!

Reginald. Mene itse siitä hiiden kattilaan!

Eloise (katsoen Reginaldiin halveksuva ilme kasvoillaan). Ajattele, ja
kuukausi takaperin sinä rukoilit minua menemään naimisiin kanssasi. Sinä
sanoit minua enkeliksi.

Reginald. Nyt sinä olet paholainen. (Menee hellan luokse ja alkaa tutkia
sillä kiehuvan kattilan sisällystä.) Mitä tämä on?

KOLMAS KOHTAUS.

Edelliset ja rva Lumley-Gotham.

Rva Lumley-G. (likaantuneissa vaatteissa ilmestyy oviaukkoon). Reggie,
enkö minä ole käskenyt sinua pysymään poissa lieden luota. (Huomaa
pöydällä miehen takin, heittää sen maahan.) Ja enkö minä ole sanonut
sinulle, ettet saa heittää vaatteitasi keittiöön?

Reginald. En minä ole tuonut sitä tänne.

Rva Lumley-G. Eikö se ollut juuri ylläsi?

Reginald. Minä vakuutan…

Rva Lumley-G. (tempaa liedeltä paistinpannun ja heilauttaa sitä
uhkaavasti). Mene tyhjentämään tuo jätelaatikko. Ja laita, ettei minun
tarvitse nähdä sinua ennen illallista!

Reginald (ottaa jätelaatikon ja menee perältä).

Rva Lumley-G. (Eloiselle, joka nauraa Reginaldin kohtaloa). Mene sisään
ja kata pöytä! (Vaipuu istumaan ja kuivaa kasvojaan esiliinallaan.)

Eloise (poistuu vasemmalle.)

NELJÄS KOHTAUS.

Rva Lumley-Gotham ja Sarita.

Rva Lumley-G. Voi hyvä Jumala, miksi ihmiset eivät elä kylmillä
säilykkeillä?

Sarita. Minkätähden he eivät voi syödä riissiä ja muuta sellaista, mitä ei
tarvitse kuoria? Siihen minä tahtoisin saada vastauksen.

Rva Lumley-G. (ikäänkuin kerjäten myötätuntoa). Minä olen todellakin
sitä mieltä, että heidän tulisi edes koettaa säästää minua. Minulla on niin
kovin paljon huolta!

Sarita. Mikäli minä voin ymmärtää, tuotatte te itse itsellenne enimmän
huolta.

Rva Lumley-G. (tulistuen). Minä en voi sietää, että te aina puhutte tuolla
tavoin. Miten minä tuotan itselleni huolta? Olkaa hyvä ja sanokaa suoraan.

Sarita. Tietysti teidän sydämellänne on jälleen Helenan ja Billyn asia. Se
olisi ollut selvä alusta alkaen, ellette te itse olisi sitä sotkenut.

Rva Lumley-G. Millä tavoin sotkenut?

Sarita. Hehän olivat valmiit liittymään yhteen, mutta te saitte
kysymyksen pöydälle kuukauden ajaksi.

Rva Lumley-G. Minä luulin, että sinä aikana tulisi jokin ratkaisu.

Sarita. Te voisitte ratkaista sen milloin vain tahtoisitte.

Rva Lumley-G. Hyvänen aika! Mitä te puhutte? Pitäisikö minun antaa
tyttäreni asua miehen kanssa, joka ei ole hänen aviomiehensä?

Sarita (ivallisesti). Ei suinkaan se tapahtuisi ensimmäistä kertaa teidän
seurapiirissänne.

Rva Lumley-G. Mutta kun Helenan laillisesti villitty mies on samassa
talossa. Hänhän tietäisi, kaikki tietäisivät sen.

Sarita. Eikö meillä ennen ollut tapana sanoa, ettei mikään merkinnyt
mitään, jollei siitä vain mainittu sanomalehdissä. Nyt ei sellaisesta ole
pelkoa.

Rva Lumley-G Sarita! Minä en ymmärrä teidän kevytmielistä
suhtautumistanne tähän asiaan.

Sarita. Mutta, hyvä rouva, ettekö ymmärrä, että teidän on tultava
järkiinne ennemmin tai myöhemmin?

Rva Lumley-G. (nyt jo itkuun puhkeamaisillaan). Niin, niin.

Sarita. Tänään on muuten kuukausi kulunut, ja asia tulee jälleen esille.
Mitä te aiotte sanoa Billylle ja Helenalle?

Rva Lumley-G. (voivotellen). Minun sydämeni on murskana… Minun
nimeni on tallattu lokaan.

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset ja Eloise.

Eloise (on tullut niin, että viimeiset sanat ovat sattuneet hänen korviinsa).
Herra varjele! Taasko te jauhatte tuota samaa asiaa?

Sarita (ei ota huomioon Eloisen sekaantumista, vaan jatkaa edellistä
keskustelua). Potkikaa Granville pellolle, niin asia on selvä.

Eloise. Onko joku nähnyt Granvilleä tänään?

Rva Lumley-G. Hän oli täällä aamulla.

Eloise. Tietysti humalassa, kuten aina?

Sarita. Minkätähden hän ollenkaan käy täällä? Eikö ole selvää, että hän
tulee vain tuottaakseen häiriötä, kiusatakseen Helenaa ja teitä… (Perältä
kuuluu arkkipiispan ähkinää.)

Rva Lumley-G. Vaiti, arkkipiispa tulee! Älkäämme antako hänen kuulla
mitään. Minua niin hävettää.

KUUDES KOHTAUS.

Edelliset ja arkkipiispa.

Arkkipiispa (puettuna siniseen työpukuun tulee perältä kantaen selässään
valtavaa puutaakkaa. Kompuroi lieden luo ja pudottaa taakkansa lattialle.
Oikaisee sitten selkänsä, kuivailee otsansa ja huokaa.) Herra minun
Jumalani! Tämä puunhakkaajan ammatti kuluttaa voimani loppuun.

Sarita (tylysti). Epäilemättä.

Arkkipiispa. Ne ovat laittaneet huonekalut niin hirvittävän lujiksi, ettei
niistä tahdo saada urakkaa. Tekisi mieleni käydä Bryant Parkin puiden
kimppuun.

Rva Lumley-G. (ottaa yhden puukappaleen ja mittaa sitä lieden
pituuteen). Luuletteko tosiaankin, että me voimme polttaa näitä?

Arkkipiispa (tuijottaen rva L.-G:iin). Voi, hyvä Jumala!

Rva Lumley-G. Valitkaa nuo pitkät pois ja hakatkaa ne lyhemmiksi.

Arkkipiispa (varovasti). Minä noudan kirveeni tänne.

Rva Lumley-G. Aikoisitteko hakata puita tässä liedellä? Se ei käy päinsä.

Arkkipiispa. Ehkä te voisitte käyttää noita pitkiä johonkin muuhun
tarkoitukseen?

Sarita (ivallisesti). Perunain muhentamiseenko?

Arkkipiispa (kokoaa puunsa ja menee perälle ).

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi arkkipiispa, ja de Puyster.

(Naiset häärivät ruuanlaiton touhussa. Hetkinen hiljaisuutta.)

de Puyster (tulee. Hän on ainoa koko pienen yhteiskunnan jäsenistä, joka
on saanut säilytetyksi juhlapukunsa kunnossa. Pysähtyy ovelle ja tekee
hienon kumarruksen. Hän esiintyy aivan kuin ennen maailman häviötä.)
Hyvää iltaa, arvoisat naiset.

Sarita (hiukan ystävällisemmin kuin hän on muita tervehtinyt). Hyvää
iltaa.

de Puyster (ottaen esiin muistiinpanovihkonsa). Pyydän anteeksi. Onko
minulla kunnia puhutella rouva Viviana Athelstan de Smitkins Lumley-
Gothamia? Salliikohan aikanne mahdollisesti myöntää minulle lyhyen
haastattelun?

Rva Lumley-G. (kantaa juuri perunoita liedelle ja laskee ne pataan). Ei
nyt ole aikaa haastatteluihin, de Puyster.

de Puyster. Sepä vahinko! Olen kovasti pahoillani. Kysymys on todella
tärkeästä asiasta. Toimisto on kuullut huhuttavan, että sopu olisi palaamassa
herrasväki Granvillen perheeseen. Voitteko sanoa minulle…

Rva Lumley-G. Menkää matkoihinne, de Puyster!

de Puyster. Ai, ai sentään… (menee puhelimen luokse, joka ei toimi).
Halloo. Saanko Yleismaailmalliseen Sanomalehtiliittoon. Halloo, halloo.
Nyt on puhelin taas epäkunnossa! Minun uutiseni eivät ehdi kolmanteen
iltapäiväpainokseen. (Menee lohduttomana.)

Sarita. de Puyster parka, pääseeköhän hän milloinkaan entisistä
tavoistaan?

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi de Puyster, ja Lumley-Gotham.

Lumley-G. (jonka iloinen vihellys kuuluu jo näyttämön ulkopuolelta,
ilmestyy perältä vyötettynä ruokakauppiaan esiliinaan ja syli täynnä
säilykkeitä. Hän on onnellinen kuin koulupoika). Kas tässä, hyvät emännät.
(Asettaa säilykerasiat pöydälle ja ottaa taskustaan muistilapun.) Tahdotteko
katsoa, ovatko nämä oikeita. (Vaimolleen.) Kuusi rasiaa herneitä, kolme
rasiaa lohta, neljä naulaa korppuja, ja kolme kankea saippuaa. Kuivattuja
persikoita haen illalla, sillä Tukkukauppa-osakeyhtiössä ne näyttävät olevan
pilaantuneita. (Saritalle.) Tiedätkö, minusta alkaa tulla taitava auton ohjaaja.
Tänään en ole aiheuttanut minkäänlaista yhteentörmäystä. — Niin, ja
kesken kaiken, oletteko kuulleet, miten arkkipiispalle kävi?

Sarita. Emme. Miten sitten?

Lumley-G. Hän meni apteekkiin etsimään vaniljasoodaa, mutta ottikin
erehdyksessä risiiniöljyä. Nyt hän on ryhtynyt verestämään latinan taitoansa
voidaksensa lukea nimilapuista lääkkeiden nimiä.

Rva Lumley-G. (on katsellut vasemmalla ovella toisessa huoneessa
tapahtuvaa pöydän kattamista). No, tokko siitä rupeaa tulemaan valmista?
(Menee vasemmalle. )

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Sarita ja Lumley-G.

Sarita (huomattuaan jääneensä kahden L-G:n kanssa). Nyt meidän täytyy
päästä selvyyteen Billyn ja Helenan asiasta.

Lumley-G. (hermostuen). Herran tähden, älä sekoita minua siihen juttuun.

Sarita. Mutta onhan se kuitenkin joskus ratkaistava.

Lumley-G. Niin, niin, mutta minä en sitä ratkaise.

Sarita. Eikö Helena ole teidän tyttärenne?

Lumley-G. (varovasti). Niin kyllä väitetään…

Sarita. Te olette perheen pää, ja sen vuoksi…

Lumley-G. Minä en tahdo olla minkään pää!

Sarita. Mutta edesvastuu…

Lumley-G. Minä en tahdo olla mistään vastuussa! Minä en halua olla
tekemisissä koko asian kanssa. Minä en ole enää rikas, ja sen vuoksi ei

kellään ole oikeutta kiusata minua.

Sarita. Mutta te olette maailmanmies ja ymmärrätte käytännöllisiä
asioita. Te voisitte saada vaimonne järkiinsä.

KYMMENES KOHTAUS.

Edelliset ja rva Lumley-G. Myöhemmin Reginald ja Eloise.

Rva Lumley-G. (joka on kuullut Saritan viimeiset sanat). Sarita, te olette
väärässä. Mieheni ei ole milloinkaan pystynyt sellaiseen.

Lumley-G. (lauhana). Kuulehan, rakkaani…

Rva Lumley-G. Sinä kuulet nyt minua, kuten ennenkin. — Avioliitto on
avioliitto. Se on pyhä laitos, jota ei saa hajoittaa…

Reginald (vasemmalta). Herra varjelkoon, yhä ne jankkaavat tuota
samaa…

Rva Lumley-G. Oletko sinä ollut auttamassa pöydän kattamista? Ruoka
on melkein valmista.

Reginald. Eloise sanoo, että hänen päätänsä pakottaa. Hän ei tahdo enää
tehdä työtä.

Rva Lumley-G. (huutaa vasemmalta ovelta). Eloise! Eloise! (Eloise
ilmestyy.) Ryhdy heti kattamaan pöytää. Minä olen jo saanut tarpeeni sinun
juonitteluistasi. Jos minä vielä kuulen, että sinä yrität jättää työsi tekemättä,
niin sinä et saa palaakaan ruokaa.

Eloise. Mutta minä olen oikein todella sairas, äiti.

Rva Lumley-G. Sinä olet laiska. Koko elämäsi aikana et sinä ole tehnyt
mitään. Sinä kuhnuri, laiskuri, loiseläin! Sinä tahtoisit maata ja lojua silloin,
kun toiset tekevät työtä sinun edestäsi. Minua hävettää, kun olen antanut
sinun kasvaa sellaiseksi.

Eloise (nyyhkyttäen). Voi, äiti, astianpesu on niin raskasta työtä.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja Helena.

Helena (on tullut edellisen kohtauksen aikana perältä. Hänellä on yllään
siisti talouspuku). Rauhoitu, siskoni. Minä tulen auttamaan sinua pöydän
kattamisessa. (Eloise ja Reginald menevät.)

Rva Lumley-G. Voi, hyvä Jumala! Olisipa meillä useampia Helenan
kaltaisia tässä talossa.

Sarita (ivallisesti). Kiitoksia paljon. Onko perunoissa jotakin vikaa,
arvoisa rouva?

Lumley-G. (rauhoittaen). So, so, hyvät naiset! Miksi te teette työnne
vieläkin raskaammaksi kuin se on. Rahtunen ystävällisyyttä helpottaa
suuresti.

Sarita. Se on tuntematon käsite tässä yhteiskunnassa.

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset paitsi Eloise ja Reginald, ja Billy Kingdon, myöhemmin
arkkipiispa ja de Puyster.

Billy (tulee perältä flanellipaitaan ja työläisen housuihin puettuna,
hiilenpölyn mustaamana). Joko täällä on ruoka valmista? Me olemme
tänään lastanneet kahdeksan täyttä kuormaa hiiliä. Täytyy huolehtia talven
tarpeista. Tuttle jäi sinne lopettelemaan työtä. Hän on nyt toipunut
kapitalistihaaveistaan, on raitis ja työteliäs.

Arkkipiispa (puusylyyksineen). Olkaa hyvä! (Heittää puut lieden
viereen.) Minä toivon, että ne nyt sopivat teille.

Billy. Nehän ovat erinomaisia. Missä te nyt työskentelette?

Arkkipiispa. Olen alkanut särkeä Pennsylvanian aseman penkkejä. ;

Billy. No, siellähän teille riittää työtä kauaksi aikaa, (de Puyster on tullut
ja rapsuttaa puhelinta.) Kuuluuko tänään jotakin uutta?

de Puyster (pannen sormen suulleen ja kuiskaten). Hienoja uutisia.
Hirveä häväistysjuttu eräässä vanhassa ja kunnianarvoisassa perheessä.

Billy (mitäänsanomattomasti, samalla kun toiset ovat hiukan
kiusaantuneen näköisiä). Vai niin. (Menee Helenan luokse ja tarttuu tämän
käteen.) No, rakkaani, mitenkä asiat luistavat?

Helena. Meillä oli tänään lakaisemisharjoituksia. Oppiminen on
ihmeellistä.

Billy (vaitiolon jälkeen). Hyvät ystävät, mitä aiotte sanoa meille? Nyt on
kuukausi kulunut. (Odottaa toisten vastausta.) Me tahtoisimme saada
vastauksen.

Rva Lumley-G. Minä olen ollut murheeseen menehtymäisilläni tämän
asian vuoksi. Helena, minä en käsitä, miten sinä voit odottaa äidiltäsi
jotakin tällaista. Niin huolellisesti kuin minä olen sinua kasvattanut…

Helena. Ole kiltti, äiti, ja odota vähän. Kuunnelkaamme, mitä mieltä
toiset ovat.

Billy (kääntyen arkkipiispan puoleen). Te olette kai muuttanut
mielipidettänne?

Arkkipiispa. Ei ole kysymys mistään inhimillisistä mielipiteistä, joita
voidaan muuttaa. On kysymys Jumalan laista. Te ajattelette omaa itsekästä
onneanne, mutta minä olen vastuunalainen koko yhteiskunnan
menestyksestä.

Billy. Mutta, hyvä ihminen, ettekö te käsitä, ettei tule olemaan mitään
yhteiskuntaa, jollemme me mene naimisiin Helenan kanssa.

Arkkipiispa. Voi niinkin olla, mutta se ei koske minua. Parempi, ettei ole
ensinkään yhteiskuntaa kuin että se perustetaan kuolemansynnille.

Billy. Jollakin tavalla on elämää ylläpidettävä. Meidän on luotava uusi
ihmissuku maapallolle, mutta mitenkä se muuten kävisi päinsä?

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja Granville.

Granville (tulee perältä tällä kertaa vain hiukan humalassa. Hänen
kasvoillaan on entinen röyhkeä ivahymy. Toiset hänen ilmestyessään
vaikenevat). No, mitä nyt? Jatkakaa, hyvä herrasväki. Tietysti te taas olitte
käsittelemässä minun avioliittoani. Sehän on tämän seurapiirin tavallisin
puheenaine. (Toiset siirtyvät syrjemmälle, sillä Granvillen läsnäolo ei
epäilemättä ole useimmille mieleen.) Mihinkä tulokseen te nyt sitten olette
tulleet? (Vaikenee hetkeksi, sitten vetäen sieraimiinsa keitetyn perunan
tuoksua. Istuutuen.) Oo, mikä hieno tuoksu minun sieraimiani hyväilee?

Keitettyjen perunainko? Rouva Lumley-Gotham, muisto teidän keittiönne
olemassaolosta pakotti minut keskeyttämään syvälliset mietteeni
ihmiselämän turhuudesta. Luullakseni ei maailmassa ole ketään, joka kuorii
perunoita yhtä taitavasti kuin Sarita Knickerbocker-Smythe. Ja epäilenpä,
onko maailmassa Abraham Lincolnin jälkeen ollut vankempaa
puunhakkaajaa kuin ystäväni Harlemin arkkipiispa. (Arkkipiispa kumartaa
epämääräisesti.) Mutta palatakseni asiaan, minä luotan siihen, että teidän
korkea-arvoisuutenne puolustaa kodin pyhyyttä. (Odottaa vastausta, jota ei
tule.) Teidän korkea-arvoisuutenne olisi muistettava ne monet
suosionosoitukset, jotka kirkko sai vastaanottaa minun johtaessani
valtiosihteeristöä.

Arkkipiispa. Jos minä tuen teitä kysymyksessä olevassa ristiriidassa, niin
en tee sitä sellaisista syistä. Kirkon apua ei voida ostaa.

Granville (ehättäen pilkallisesti myöntämään). Ei luonnollisesti. — Teitä,
rouva Lumley-Gotham, ei ulkonainen onnettomuus ole varmaankaan saanut
unohtamaan jalojen esi-isienne perintätapoja. Te ette salli perhehäpeän liata
nimeänne?

Rva Lumley-G. En, sitä minä en salli.

Granville (nousten). Hyvä! Kahden sellaisen tuen varassa seison minä
vuorenvankkana. Kirkko ja seurapiiri minun puolellani. Entä
sanomalehdistö? Mitä sanoo de Puyster?

de Puyster (kumartaen rva L.-G:lle). Tällaisessa asiassa täytyy
sanomalehdistön yhtyä yhteiskunnan valtijattaren mielipiteeseen.

Granville. Vallankumouksen lienee vaikeata nousta tällaista arvovaltaa
vastaan. Mutta kuunnelkaamme sentään, mitä kapinallisilla on sanottavaa.

Billy (hiukan kiihtyen). Mitäkö kapinoitsijat sanovat..?

Helena. Billy, keitetyn perunan tuoksu ei edistä korkeampien
ajatuskeskusten toimintaa. Minä ehdotan, että me kaikki siirrymme
illallislle ja jatkamme keskustelua sen jälkeen.

Lumley-G. (ikäänkuin heräten). Oikein puhuttu!

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja Tuttle.

Tuttle (tulee työpuvussa ja hiilentahraisena perältä).

Helena. Tuttle, tulette oikeaan aikaan. Me aiomme juuri istuutua
illalliselle. Tulkaa nyt kaikki. (Menevät vasemmalle, Tuttle viimeisenä
itseään siivoillen, paitsi Granville ja Sarita.)

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Granville ja Sarita.

Granville. Kuka olisi voinut uskoa, että näin pieni maailma saattaa olla
niin rattoisa.

Sarita. Teistä on kai maailma aina näyttänyt rattoisalta?

Granville. Rakas Sarita, ettekö ole kuullut sananpartta, että elämä on
huvinäytelmää sille, joka ajattelee, ja murhenäytelmää sille, joka tuntee?

Sarita. Vai niin. Entä miltä se näyttää siltä, joka on juovuksissa?

Granville. Armollinen neiti, minä ajattelin ennen juopumistani.

Sarita. Mutta ette voinut ajatella mitään parempaa kuin juopottelua. Ja
kun te nyt näette pienen ihmisryhmän, joka koettaa järjestää kauheata
asemaansa parhaalla mahdollisella tavalla, ette te osaa muuta kuin tulla
häiritsemään sitä — kävellä ympäri ja pistellä näitä ihmisiä ja nauttia
heidän onnettomuudestansa.

Granville. Rakas Sarita, kuinka väärin te ymmärrättekään minun
filosoofisen luonteenlaatuni!

Sarita. Mitä te oikeastaan haluatte? Te ette rakasta Helenaa, sen tiedän.
Vihaatteko te sitten häntä niin, ettette voi sallia hänen tulla onnelliseksi? Vai
Billyäkö vihaatte?

Granville. Ehkäpä hieman kumpaakin, Sarita. Minä en voi väittää olevani
ilman inhimillisiä heikkouksia. Mutta pääasiallisesti minä toimin
uskonnollisista syistä.

Sarita (ivallisesti). Tietysti! Minä olen tyhmyri, kun en sitä huomaa.
Mutta jollei teitä väsyttäisi asian lähempi selittäminen…

Granville. Ei ensinkään, Sarita. Me olemme kaikki hulluja, ennenkuin
tulemme filosoofeiksi. Mutta minä vapauduin hulluudestani jo nuorena.
Minä tarkastelin elämää kaikilta puolilta ja näin, että se oli luonnon laatima
ansa. Jokainen järkevä ihminen huomaa, ettei sillä ole mitään tarkoitusta.
Mutta minkä ajattelija huomaa, sitä hän ei milloinkaan uskalla panna
käytäntöön; harvoin hän edes tohtii opettaa sitä muille. Esteenä on tuo
kauhea asia, jota me olemme tottuneet nimittämään siveydeksi. Mutta nyt
on vihdoinkin olemassa filosoofi, joka ei rukoile elämää, vaan uskaltaa
sanoa suoraan: »Kurista se, tuki sen suu, tee loppu siitä!»

Sarita. Ja te olette tuo filosoofi?

Granville. Tulee vedenpaisumus, Sarita, ja silloin selviää hulluillekin se,
minkä minä, filosoofi, olen aina tiennyt. Minulla täytyy olla rohkeutta
noudattaa loppuun saakka omaa siveysoppiani.

Sarita. Granville, minusta tuntuu joskus, että te olette paha henki.

Granville. Ei enää lapsia, ei enää elämää, mikäli se minusta riippuu.

Sarita (osoittaen vasemmalla olevaan huoneeseen, jonka oven edustalle
he ovat tulleet). Tuolla ovat Eloise ja Reggie, katsokaa heitä!

Granville. Ei ole kovinkaan suurta pelkoa siitä, että noin kurja pariskunta
saisi jälkeläisiä… Ja mitä tulee teihin, Sarita, ja teidän minuun
kohdistuvaan kaipuuseenne…

Sarita (hämmästyneenä). Mitä?

Granville. Mitä teihin tulee, niin minä sanon…

Sarita (raivostuneena). Kuinka te uskallatte?

Granville. Rakas ystävätär, uskokaa minua. Minä olen todella pahoillani,
kun minun täytyy riistää teiltä kaikki toiveenne. Mutta minullahan on nyt
tämä syvä filosoofinen vakaumus…

Sarita. Granville, te olette hävytön!

Granville (katsoen pitkään Saritaan). Elämän voima teissä sanoo: »Jospa
hän vain tahtoisi! Jospa minä voisin tehdä hänet sokeaksi, nukuttaa hänet,
juovuttaa hänet tunteella. Kunpa vain nuo aivot vaipuisivat uneen»…

Sarita (puhjeten vihansekaiseen itkuun, jonka pohjalla piilee pieni
kiintymys). Minä pyydän teitä, lopettakaa!

KUUDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset, Reginald ja Eloise.

(Vasemmalta alkaa kuulua riitaa, jota ylläpitävät Reginald ja Eloise.)

Granville (kuunnellen). Nyt on riita taas alkanut.

Reginald (tulee vasemmalta Eloisen kanssa). Se ei koske minua. Minulla
on oikeus sanoa mielipiteeni.

Eloise. Hän on minun sisareni, eikä sinulla siis ole oikeutta…

Reginald. Niin kyllä, mutta minä olen joka tapauksessa sitä mieltä, että…

Eloise. Ush, vaikene! Minä olen kyllästynyt sinun lörpöttelyysi.

Reginald. Mutta jos Helena todella rakastaa häntä. Ja Helena on
täysikasvuinen…

Eloise. Anna minulle tuo maljakko perunoita varten!

Reginald. Meillä ei ole oikeutta…

Eloise. Mene pois tieltä! (Kaataa höyryäviä perunoita maljakkoon.)
Säädyllisyyttä on aina noudatettava, sanon minä.

Reginald. Kiellätkö sinä siis häneltä oikeuden rakastaa?

Eloise. Miksi hän ei voi oppia rakastamaan miestään. Toisten naisten
täytyy oppia se temppu, tahtoivatpa tai eivät. .

Reginald. Se on mahdotonta. Kaikki tietavat, että hän vihaa Granvilleä.

Eloise. Sinun pitäisi hävetä! (Pui nyrkkiä, ja koettaa siirtää peruna-
maljakon toiseen kainaloonsa, jolloin se putoaa maahan ja perunat kierivät
permannolle.)

Reginald (epätoivoisena). Siinä on nyt meidän illallisemme!

SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja vähitellen kaikki muut (tulevat vasemmalta).

Kaikki (Reginaldin huudon johdosta kiinnittävät huomionsa hukkaan
menneeseen illalliseen ja huutavat sekaisin). Sinne se meni! — Voi
illallistamme! — Kuka voi olla noin huolimaton? — Mitä me nyt syömme?

Rva Lumley-G. (Eloiselle). Senkin letukka!

Eloise (hermostuneena nyyhkyttäen). Minä en mahtanut sille mitään.
Tämä alituinen riiteleminen! Minä tulen hulluksi, jollette lopeta sitä.

Arkkipiispa. Koko meidän illallisemme! (Ottaa yhden perunan lattialta ja
alkaa ahnaasti syödä sitä.)

Lumley-G. (kerää lattialta kahmalollisen perunoita ja vetäytyy syrjään
niitä syömään).

Rva Lumley-G. Minäkin sanon teille, että jollei tämä riita lopu, niin minä
heittäydyn makaamaan ja kuolen.

Billy. Niin, lopettakaamme se nyt tällä hetkellä. Minä olen miettinyt asiaa
ja keksinyt menettelytavan, joka luullakseni on säädyllinen, siisti ja
sovinnaisten tapojen mukainen.

Rva Lumley-G. Millainen se on?

Billy. Yksinkertaisesti sellainen, että Helenan on otettava avioero
Granvillestä.

Kaikki (eri lailla hämmästyneitä). Avioero!

Billy. Ja sitten voi arkkipiispa vihkiä meidät.

Helena. No, mitä sanotte, herra arkkipiispa?

Arkkipiispa (kauhistuneena). Sitä en tee milloinkaan, en milloinkaan. On
parasta, ettette puhu enää siitä asiasta.

Billy. Sitten meidät on vihittävä siviiliavioliittoon.

Useita ääniä. Miten se kävisi päinsä?

Granville. Minä ehdottaisin, että erokysymys ratkaistaisiin ensin. Miten
me voisimme saada avioeron?

Rva Lumley-G. (onnettomana). New Yorkin valtiossa myönnetään
avioero vain yhdestä syystä.

Granville. Ja kaikki todistajat ovat kuolleet.

Billy. Me järjestämme asian toisella tavoin. Me muutamme lakia.

Granville. Muuttaako lakia?

Billy. Niin juuri. Miksi ei?

Rva Lumley-G. Uudistettaisiinko New Yorkin valtion avioerolaki?
Sitähän ei ole muutettu kolmeensataan vuoteen.

Billy. Sitä suurempi syy on nyt muuttaa sitä.

Granville. Mutta miten se voitaisiin tehdä?

Billy. Annetaan lakiasäätävän kokouksen hyväksyä uusi lakiehdotus.

Granville. Ei ole olemassa lakiasäätävää kokousta.

Billy. Me valitsemme sellaisen. Emmekö ole vapaita Amerikan
kansalaisia, joilla on oikeus säätää omat lakimme?

Rva Lumley-G. (vaitiolon jälkeen, jonka kestäessä kaikki ovat tuijottaneet
mietteissään). Billy, voitteko aivan tosissanne esittää sellaista?

Billy. Kyllä, minä teen sen aivan tosissani. Me valitsemme lakiasäätävän
kokouksen ja kuvernöörin ja tuomarin saman tien, kun kerran olemme
vauhtiin päässeet. Me säädämme lain, joka oikeuttaa Helenan saamaan
avioeron.

Granville. Millä perusteella?

Billy. No, esimerkiksi siksi, että hänet on hyljätty.

Granville. Mutta hänhän on hyljännyt minut.

Billy. Entä aviomiehen juoppouden vuoksi?

(Hiljaisuus. Kaikki mietteissään. Granville neuvottomana.)

Helena. Niin, sillä tavalla päästään tästä pulmasta. Asiat järjestyvät
laillisella tavalla.

Sarita. Vieläpä aivan uudenaikaisella tavalla.

Helena. Mitä äiti arvelee?

Rva Lumley-G. Meidän perheessämme ei kyllä milloinkaan ole
tapahtunut avioeroa… Mutta… minä otaksun, että…

Eloise (keskeyttäen). Äiti! Ethän aikone antaa suostumustasi?

Billy (Eloiselle ). Oletteko te sitten sitä vastaan?

Eloise. Sehän on häpeällistä! Jos minun sisareni tekee sellaisen teon, niin
mitä mahdollisuuksia minulla on enää päästä naimisiin?

Billy (arkkipiispalle). Entäs te?

Arkkipiispa. Hyvä herra, minun kirkkoni suhtautumista avioeroon eivät
mitkään lakiasäätävät kokoukset voi muuttaa.

Billy. Te siis vastustatte tätä suunnitelmaa?

Arkkipiispa. Minä vastustan sitä kaikella arvovallallani. Minä vastustan
sitä yleisen säädyllisyyden nimessä, Amerikan perintätapojen ja laitosten,
kirkon ja edustamani uskon nimessä. Teidän ehdottamanne toimenpide on
anarkistinen, monimiehisyyttä suosiva, kansaa villitsevä, moraalia ja
yhteiskuntajärjestystä vastaan kapinoiva ajatus. Se on uhkaus kodin
pyhyyttä vastaan, kodin, joka on yhteiskunnan todellinen pohja ja perustus.
Minä varoitan teitä uskonnon nimessä, ja koroitan tässä kokouksessa ääneni
teidän ehdotustanne vastaan.

Helena (hymyillen). Odottakaahan, herra arkkipiispa, kokousta ei ole
vielä kutsuttu koolle.

Granville. Näyttää siltä, Billy, että te jäätte häviölle vaalissa.

Sarita. Suorittakaamme äänestys!

Reginald. Niin, suorittakaamme koeäänestys!

Arkkipiispa. Minä vastustan tällaista leikkimistä pyhillä asioilla.

Billy. Odottakaahan hiukan. (Vie Helenan syrjään.) Ne, jotka äänestävät
uuden lain puolesta, olkoot ystävällisiä ja tulkoot meidän luoksemme.
Vastustajat jääkööt paikoilleen.

Sarita (siirtyen heti Billyn ja Helenan luokse). Minä olen yhtä mieltä
teidän kanssanne.

Eloise (siirtyy yhtä nopeasti toiselle puolelle).

Arkkipiispa (mennen Eloisen luo). Minä vastustan ja Jarkko minun
kanssani.

Billy. Me laskemme teille sittenkin vain yhden äänen.

Helena. Entä sinä, äiti?

Rva Lumley-G. (epäröiden). Minä tahdon saada asian säädyllisesti
ratkaistuksi… Minä ajattelen… Minun täytyy äänestää… äänestää…
lakiehdotuksen puolesta.

Granville. Rva Lumley-Gotham on suffragetti.

de Puyster (joka alati liikkuu muistilehtiö kourassaan ja kirjoittelee ylös).
Mitä se oli? Minun täytyy heti kirjoittaa muistiin. (Alkaa kirjoittaa.)

Billy (Reginaldille). Mitä mieltä te olette, Reggie?

Reginald. Minusta tuntuu… että…

Eloise (käskevästä). Reggie, jollet tule tänne, niin en mene koskaan
kanssasi naimisiin, vaikka olisit viimeinen mies maan päällä.

Sarita. Tuo on luvatonta painostusta vaalitilaisuudessa. (Reginald siirtyy
Eloisen viereen.)

Billy (de Puysterille). Entä te?

Rva Lumley-G. De Puyster, te olette sanonut hyväksyvänne minun
arvovaltani tällaisissa kysymyksissä.

de Puyster. Niin, rouva Lumley-Gotham.

Rva Lumley-G. No, tulkaa tänne sitten. (de Puyster menee rva L.-G:n
viereen.)

Granville (joka on siirtynyt vastustajien puolelle). Tämä kuittasi äskeisen
vaalipainostuksen.

Rva Lumley-G. Mille puolelle kallistuu Tuttle?

Arkkipiispa. Tuttle, tehän kuulutte kirkkoon, eikö niin?

Tuttle. Kyllä, herra arkkipiispa.

Granville. Ajatelkaahan kaikkia niitä kristillisiä koteja, jotka sellainen
laki hävittäisi.

Arkkipiispa. Tuttle, tule tänne! (Tuttle menee epäröiden arkkipiispan
viereen.)

Rva Lumley-G. Tuttle, uskallatteko tehdä vastoin hallitsijattarenne
tahtoa?

(Molemmat puolueet lukevat äänestäjiään ja huomaavat, että
kummallakin puolen on yhtä paljon.)

Useat äänet. Äänet ovat menneet tasan. — Herra Lumley-Gotham! —
Teillä on ratkaiseva ääni.

Lumley-G. (on syönyt perunoitaan kiinnittämättä huomiota koko
toimitukseen. Hätkähtää, tuijottaa molempiin rintamiin). En minä halua!

Rva Lumley-G. Mutta sinun täytyy!

Lumley-G. Minä en tahdo olla missään tekemisissä koko asian kanssa.

Helena. Tule, isä, ole nyt järkevä!

Lumley-G. Minä en tahdo sekaantua tähän juttuun.

Rva Lumley-G. Sinun täytyy! (Tarttuu hänen käteensä ja koettaa vetää
häntä puolelleen. Eloise vetää toisesta kädestä.)

Lumley-G. Ei, ei, ei! (Riuhtaisee itsensä irti ja pakenee vasemmalle.)

Granville. Näyttää siltä, että olemme joutuneet umpikujaan.

Billy. Eikö siellä toisella puolella ole ketään, joka haluaisi muuttaa
äänestystään.

Arkkipiispa. Ei koskaan!

Eloise. Ei koskaan.

Reginald (näyttää epäröivän, mutta Eloise tuuppaa häntä kiukkuisesti
kylkeen). E-ei!

Tuttle (epäröi myöskin, mutta saa arkkipiispalta vihaisen katseen). Ei.

(Pitempi vaitiolo.)

Billy. No, minä huomaan, ettei tästä ole apua. Siinä tapauksessa meillä ei
ole muuta keinoa kuin sorretun kansan viimeinen oikeus — vallankumous.

Granville. Mitä sillä tarkoitatte?

Billy (reippaasti). Onneksi meidän ei tarvitse häiritä teitä, teidän
tapojanne ja lakejanne, kuten entisajan vallankumouksellisten täytyi tehdä.
Me jätämme tämän kaupungin ja lähdemme Helenan kanssa kahden omalle
suunnallemme, tahi yhdessä niiden kanssa, jotka haluavat tulla mukaan. Me
löydämme kyllä siirtolan, jolle itse säädämme vapaat lait.

Rva Lumley-G. Billy Kingdon!

Billy. Emme voi mitään muuta. Mikäli minä ymmärrän, ei tämä asia enää
puhumisesta, parane. Lähdetkö kanssani, Helena?

Helena. Lähden.

Billy. Ja te, Sarita?

Sarita. Voitte luottaa minuun.

Billy. Entä te, rouva Lumley-Gotham?

Granville. Erittäin mielenkiintoinen tilanne. Rouva Lumley-Gotham
asumassa vapaalle rakkaudelle perustetussa siirtolassa.

Rva Lumley-G. (kääntyen pois itsensä kanssa taistellen). Minä en voi
lähteä.

Billy. Onko kenties muita halukkaita? (Huomaten toisten ilmeistä, ettei
ole.) No niin, siis me kolme.

Lumley-G. (ilmestyen vasemmalta). Ettehän aikone lähteä pois, Billy?

Billy. Se on aikomuksemme.

Lumley-G. Helenakin?

Billy. Hän myöskin.

Lumley-G._ Silloin lähden minäkin.

Billy. Ei, sitä te ette tee. Ettehän te halunnut äänestää meidän
puolestamme.

Lumley-G. Mutta minä äänestän nyt.

Useat äänet. Mitä? — Mitä nyt?

Billy. Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse lähteä.

Eloise (juosten isänsä luokse ja melkein kirkuen). Isä! Mitä aiot? Kuinka
uskallat?

Lumley-G. (änkyttäen säikähtyneenä). E-ei, e-en minä… (pois
vasemmalle).

Billy. Mainiota! Jääkää te tähän pimeään ja kurjaan maailmaan, jota itse
ylläpidätte. Jääkää ja hirttäkää itsenne siihen verkkoon, jonka
taikauskoisuudessanne itsellenne kudotte. Me sen sijaan perustamme uuden
yhteiskunnan, jossa ajatuksen vapaus on tunnustettu ja jonka lait ovat
säädetyt ihmisiä varten. Ja minä sanon teille, minkälainen avioliittolaki
siellä on vallitseva. Se laki säätää, ettei elämää vastaan voida tehdä
törkeämpää rikosta kuin antaa elämä lapselle ilman rakkautta. (Hetken
tauko.) Tulkaa, rakkaat ystävät! Meillä ei ole mitään tavaroita koottavana,
emmekä me tuhlaa yhtään kyyneltä eromme vuoksi. Tule Helena, rakkaani!
Tule, Sarita!

Väliverho.

NELJÄS NÄYTÖS.

(Hauska puutarha Lumley-Gothamin entisellä maatilalla. Se aukenee
avarana taustalle, josta näkyy joki ja sen takaa siintäviä kukkuloita.
Etualalla kaunis ruohomattoinen aukeama puitten välissä. Vasemmalla
komean kivirakennuksen käytävä. Kivipenkkejä ja istuimia siellä täällä.
Oikealla pitkä pöytä, joka odottaa kattamista. On seuraava vapunpäivä
edellisen näytöksen tapauksien perästä.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Lumley-Gotham, rva Lumley-Gotham, Arkkipiispa,
Reginald Simpkins ja Eloise.

(Kaikki, niin miehet kuin naisetkin, ovat puettuina keveisiin,
mahdollisimman yksinkertaisiin pukimiin ja sandaalit jalassa. Arkkipiispa
ja Lumley-Gotham puhdistavat puutarhaa, Rva Lumley-Gotham asettelee
värillisiä lyhtyjä puitten välillä kulkeviin lankoihin, Eloise ja Reginald
levittävät liinan pöydälle ja alkavat sitten kattaa sitä.)

Eloise (Reginaldille, joka ei osaa laittaa pöytäliinaa oikein). Kyllä sinä
olet ihmeellinen mies. Opetinpa minä sinua miten hyvänsä, ei sinusta tule
kalua. Nyt et sinä ole vielä oppinut edes pöytäliinaa laittamaan paikoilleen.

Reginald. Mutta, rakkaani, eihän tämä olekaan minun varsinainen
työalani.

Eloise. Toistaiseksi ei meillä ole mitään rajoitettuja työaloja. Meidän
täytyy tehdä milloin mitäkin pitääksemme pystyssä sitä yhteiskuntaa, jonka
me itse olemme luoneet.

Reginald. Mutta tarvitseehan tämä yhteiskuntakin runoutta. Minä olen
runoilija, enkä mikään palvelija.

Eloise. Kaikki me olemme toistemme palvelijoita. Etkö sinä ymmärrä,
että me rakennamme maailmaa alusta ja kokonaan uusille perusteille? Etkö
sinä käsitä, että meillä on niin sanomattoman paljon tehtävää ja että
jokaisen on tehtävä juuri sitä, mitä hän parhaiten osaa.

Reginald. Mutta minä osaan runoilla kaikkein parhaiten.

Eloise. Siitä olen minä vakavasti eri mieltä. Kyllä sinä sittenkin sovit
paremmin taloustoimiin, kunhan minä vain saan juuritetuksi pois tuon sinun
iankaikkisen huolimattomuutesi.

Rva Lumley-G. Joko te taas riitelette? Kumma kun eivät ihmiset
vieläkään osaa elää sovussa.

Reginald. Minä en voi sietää, että Eloise rupeaa osoittamaan viisauttaan
joka paikassa. Ennen hän oli kaikkein tyytymättömin oloihin, ja nyt haluaa
hän aina esiintyä opettajana.

Eloise. Minä olenkin nyt innokas uuden yhteiskuntamme kannattaja,
mutta sinä tahtoisit elää vielä vanhojen sääntöjen mukaan…

Reginald. Enpäs! Minä vain pyrkisin johdonmukaisesti noudattamaan
uutta perustuslakiamme.

Rva Lumley-G. Lakatkaa nyt Herran nimessä, ja tehkää työnne. Siinä on
teille tarpeeksi perustuslakia. Te kinastelette aina joutavia.

Arkkipiispa. Pieni kina on avioliiton suola. Se meille ainakin näkyy
jääneen perinnöksi vanhasta, kadonneesta maailmasta. Mutta eipä se ole
vaarallista. Me olemme päässeet siitä maailmasta, joka oli pahuudelle ja
vääryydelle perustettu, meillä on nyt sopusuhtaiset ja terveet olot. Mitä
silloin merkitsee melkeinpä vielä kuherruskuukauttaan viettävän avioparin
pieni sanallinen perhekamppailu? (Billy tulee de Puysterin kanssa.) Vai mitä
sanoo Billy? Oletko sinä meihin tyytyväinen?

TOINEN KOHTAUS.

Edelliset, Billy ja de Puyster.

Billy. Kuinkas muuten! Te tulitte tänne ja liityitte meihin kolmeen
aikaisemmin kuin osasin aavistaakaan. Meillä on nyt takanamme
monituhatvuotinen kertomus verenvuodatuksista, kärsimyksistä ja
kyynelvirroista, jota joskus on kutsuttu ihmiskunnan historiaksi. Runoilijat
olivat luoneet ihania lauluja, filosoofit julistaneet syvällistä viisautta,
tiedemiehet suorittaneet ihmeellisiä tutkimuksia — ja heidän ainoana
saavutuksenansa oli ollut maailma, jossa miljoonat sorretut ihmisparat
olivat työskennelleet ilman lepoa ja rauhaa muutamien satojen laiskurien
hyväksi. — Nyt on tuo maailma poispyyhkäisty, ja me olemme joutuneet
luomaan uutta kulttuuria. Me olemme sopineet siitä, ettemme tahdo enää
perustaa mitään orjuutta, läänityslaitosta tai kapitalismia. Kukin meistä
työskentelee kykynsä mukaan ja nauttii työn tuloksista tarpeensa mukaan.
Siinä meidän tuhatvuotisen valtakuntamme perustuslaki. Se ei ole pitkä eikä
monimutkainen, mutta sitä selvempi. Tänään on meillä uuden tasavaltamme
ensimmäinen juhlapäivä… (Sarita tulee työntäen lapsenvaunuja.) Siinä
saapuu nuoren tasavaltamme tulevaisuus.

KOLMAS KOHTAUS.

Edelliset ja Sarita (miehen puvussa).

Eloise (nuhtelevasti). Rakas Sarita, olisit nyt edes vappujuhlaan voinut
pukeutua hameeseen.

Sarita. Minkä vuoksi? Emmekö me täällä ole kaikki tasa-arvoisia, niin
naiset kuin miehetkin, ja eikö silloin ole yhdentekevää, miten pukeudutaan?
On kai parasta pukuasioissa noudattaa vain mukavuussyitä, ja juuri niitten
nojalla katson tämän pukuni sopivimmaksi.

Billy. Aivan oikein, Sarita. Sinä olet ollut alusta pitäen tämän tasavallan
todellinen kansalainen.

Sarita. Minä olenkin joutunut tasavallan tulevaisuuden vaalijaksi. Minun
siis on näytettävä hyvää esimerkkiä. (Vetää vaunujen uutimet sivuun.)
Katsokaa, eikö hän ole oikea pikku enkeli?

Eloise (joka samoin kuin toisetkin on siirtynyt lasta katsomaan). Hän on
kultainen pikku enkeli! Aivan ilmeinen Helenan kuva.

Reginald. Helenanko? Eikö mitä. Hänellähän on selvästi Billyn nenä.

Sarita. Hänellä on niin ihastuttavan pittunen nenännypyttä! Hän on
äitinsä pikku karitsa. (Hetken kuluttaa pitää kukkaa lapsen nenän edessä.)
Olethan sinä, olethan tina äidin pittu taritta?

NELJÄS KOHTAUS.

Edelliset ja Helena.

Helena (tulee syli täynnä kukkia, jotka myöhemmin asetetaan pöydällä
oleviin vaaseihin). Kuka täällä hemmottelee minun pienoiseni pilalle?

Sarita. Kysyisit paremmin, kuka voisi olla häntä hemmottelematta.

Helena. Niin, onhan hän kyllä maailman ainoa pienokainen.

Reginald. Tiettävästi kuitenkin vain toistaiseksi, sillä maailmassa on
toinenkin nuori aviopari.

Eloise (teeskennellen suuttumusta, mutta itse asiassa tulevasta
äitiydestään ylpeänä). Reggie, etkö sinä milloinkaan opi hallitsemaan
sanojasi.

Billy. Reggie on oikeassa. Jokaisen uuden kansalaisen ilmestyminen
uuteen maailmaan on ilolla tervehdittävä tapaus, ja siitä voi jo ennakolta
olla iloinen. Meille sopivat vain harvat vanhan uskonnon opetuksista, mutta
ainakin yhtä niistä on arvossa pidettävä: »Kasvakaat ja lisääntykäät ja
täyttäkäät maa!» — Juuri nyt, viettäessämme uuden tasavaltamme
ensimmäistä juhlapäivää olemme saaneet viimeisen tervehdyksen vanhasta
maailmasta. Minun onnistui juuri avata paineilman avulla toiminut
postiputken vastaanottaja, ja sieltä minä löysin sanomalehden, joka on New
Yorkin Iltalehden ylimääräinen numero ja ilmestynyt sinä päivänä, jona
vanhan maailman loppu tapahtui. De Puyster, teillähän on lehti, lukekaapa
sen viimeiset uutiset!

de Puyster (selostaen lehteä). Koko ensimmäisen sivun täyttää selostus
siitä, miten Guiseppe Schapine on kirveellä hakannut rakastettunsa
kappaleiksi erään talon piharakennuksessa Baxter Streetin varrella.
Viimeisellä sivulla oleva pääkirjoitus kuvailee, miten vaarallista
tupakanpoltto on vuoteessa. Sitten täällä on kymmenkunta murtovarkautta,
erinäisiä sähkömurhia ja… ja sitten melkein koko lehden täyttää selostus

Huvipalatsin suuresta juhlasta… Täällä on teidän kuvanne… ja… ja tekstiä,
joka valitettavasti näkyy olevan minun tyyliäni…

Useammat äänet. Emmekö saisi kuulla hiukan…

de Puyster (hiukan väkinäisesti). En tiedä…

Useat äänet. No, no, antakaa tulla…

de Puyster (lukee, lopulla keskeytellen ja epäröiden). »Kansalaisten
Liittomarssin ylväät sävelet tervehtivät nyt lähestyvää juhlan emäntää,
rouva Viviana Athelstan de Smitkins Lumley-Gothamia…

Rva Lumley-G. Onpas siinä nimiä.

de Puyster (jatkaa keskeytymättä). … jonka anteliaisuutta saadaan kiittää
tämän vieraanvaraisuuden temppelin aikaansaamisesta, temppelin, joka on
ainiaaksi suojattu kaikelta kosketukselta jokapäiväisen elämän kanssa ja
tarkoitettu niiden huviksi, joiden huollettavaksi Jumala rajattomassa
viisaudessaan on antanut maan omaisuuden…»

Useampia ääniä. Ohhoh! — Jo riittää. — Sepäs on koreata!

Billy. De Puysterin tyyli oli sangen koristeellista siihen aikaan.

Eloise. Mutta eikö kaikki tuo nyt kuulosta ylen kummalliselta?

Sarita. Mikä hirveä maailma se olikaan!

Helena. Tulin juuri ajatelleeksi, tahtoisiko joku sinne takaisin, jos voisi
palata.

Kaikki (tuijottavat hämmästyneinä Helenaan, huudahduksia:) Takaisinko?
— Sinne? — Ei koskaan!

Helena. On kuitenkin mielenkiintoista ajatella sitä.

Reginald. Tarkoitatko kaikkea, mitä silloin oli.

Helena. Tarkoitan. — Tekisikö teidän mielenne takaisin, arkkipiispa?

Arkkipiispa. Ei missään nimessä, vaikka minun täytyy myöntää, että
joskus kaipaan — esimerkiksi kärvennettyä metsäkanaa tai kinkkua. Mutta
kaikkea entistä? Ei, ei!

Reginald. Ajatelkaa vain, että olisi pakko käyttää tärkkipaitoja.

Eloise. Ajatelkaa, että täytyisi vaihtaa pukua kuusi kertaa päivässä.

Arkkipiispa. Ja käyttää pitkiä liepeitä.

Lumley-G. Ja olisi kirjoitettava nimiään maksumääräyksiin.

Rva Lumley-G. Ja käytettävä korsetteja.

Sarita. Ja pitäisi polttaa savukkeita ja käydä juhlatilaisuuksissa. Voi,
miten onnettomia me olemmekaan olleet.

Billy. Ja kaiken lisäksi tuntea olevansa hyödytön loiseläjä toisten
hartioilla. Eikö siinä sittenkin ollut vanhan maailman kaikkein pahin
onnettomuus. — Mutta Helena, rakkaani, tasavallan nuorin kansalainen on
vietävä nukkumaan.

Helena. Aivan oikein, Billy. Hän ei voi ottaa osaa kohta alkavaan juhla-
ateriaamme, mutta me voimme olla tyytyväisiä, sillä hän nukkuu sinä
aikana uuden maailman onneksi ja menestykseksi. (Menee lapsenvaunujen
kanssa rakennukseen.)

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Helena.

Sarita (mietteissään). Hänestä, tuosta pienokaisesta, kasvaa todellinen
tuhatvuotisen valtakunnan kansalainen, sillä häntä ei tahraa sellainen häpeä
kuin meitä vanhan maailman jäännöksiä, joitten ehkä lopultakin on vaikeata
kokonaan vapautua vanhoista tavoistamme ja tottumuksistamme.

Billy. Tuskinpa sentään. Meillähän on joka hetki tilaisuus vertailuun, ja
sen tulos on aina uudelle maailmalle edullinen. Sinä, Sarita, olet ollut alusta
alkaen mukana. Sinä siis olet jo täysin vapautunut vanhasta hapatuksesta.
Sinä olit siinäkin maailmassa vain nainen, aikasi nainen. Paljon
vaikeammaksi minä olin uskonut muodostuvan eron entisestä niille, jotka
vielä äsken edustivat valtaa ja kunniaa, kuten Lumley-Gotham ja Harlemin
arkkipiispa. Mutta hekin ovat tyytyväisiä uuteen järjestelmään, työn ja
oikeuden tasavaltaan. Heidän oli pakko luopua asemastaan, ja he ovat sen
käsittäneet…

Lumley-G. Mieluinen pakko, sano niin, Billy. Tuhat kertaa ennemmin
olen minä täällä puutarhurina kuin siellä maailmanvaltiaana.

Arkkipiispa. Ja minulle on tässä hiippakuntaa kylliksi, semminkin kun
tämä näkyy tarvitsevan niin kovin vähän sielunhoitoa. Mutta ehkä minä
kelpaan teille siviilinotarioksi tahi maistraatin puheenjohtajaksi… no,
yleensä toimihenkilöksi, jonka tehtävänä on solmia avioliitot ja pitää
kansalaisten luetteloa.

Billy (nauraen). Kyllä, kansalainen arkkipiispa. Sen toimen te kernaasti
saatte, sikäli kuin me tarvitsemme sellaisia toimihenkilöitä.

Sarita. Niin, eihän se oikeastaan ollut meidän vikamme, että me olimme
sellaisia kuin olimme. Oli olemassa voimia, jotka hallitsivat meitä, emmekä
me sitä ymmärtäneet. Siitä syystä meillä ei ole oikeutta tuomita toisiamme,
eikä yleensä ketään vanhan maailman kasvattia. Niinpä tunnenkin mieleni
murheelliseksi joka kerta, kun tulen ajatelleeksi niitä kahta miestä, jotka
jäivät kaupunkiin. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että meidän olisi koetettava
pelastaa heidät…

Eloise. Aiotko taas ottaa esille tuon kysymyksen.

Sarita. Minä olen sanonut teille, etten aio jättää sitä tekemättä, ennen
kuin se kysymys on ratkaistu. Meidän velvollisuutemme on antaa sekä
Granvillelle että Tuttlelle tilaisuus parannuksen tekoon.

Eloise. Meillä ei ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan. Me emme voi
tehdä mitään heidän hyväkseen.

Sarita. Me voimme antaa heille anteeksi. Meillä ei ole oikeutta sanoa,
että joku inhimillinen olento on ehdottomasti parantumaton, kelvoton
kaikkeen korkeampaan…

Reginald. Niin, niin, teidän on helppo puhua sillä tavalla, sillä te ette ole
milloinkaan saanut Tuttlelta selkäänne.

Sarita. Oletteko te sitten saanut?

Reginald. Kyllä. Kohta teidän lähdettyänne hän rupesi hävyttömäksi. Hän
alkoi juovuspäissään ahdistella Eloisea, ja kun minä menin väliin, löi hän
minut puolikuoliaaksi. Hän tyrannisoi meitä, teetätti meillä kaikki työt, ja
sen vuoksi meidän täytyi lopulta paeta. Vain onnen kaupalla me pääsimme
ehjinä hänen kynsistään.

Sarita. Tuttle on se, miksi me olemme hänet tehneet. Me kasvatimme
hänet orjaksi palvelemaan meidän laiskuuttamme ja turhamaisuuttamme.
Kuinka me siis voimme moittia häntä siitä, että hän koetti päästä meitä
komentamaan saatuaan siihen tilaisuuden? Mutta minä en puhu yksinomaan
Tuttlesta. Siellä on myöskin Granville.

Rva Lumley-G. Granville on vielä pahempi kuin Tuttle. Hän on älykäs
mies, jonka pitäisi ymmärtää asiat paremmin. Mutta hän sen sijaan, että
olisi liittynyt meihin taistelussa Tuttlea vastaan, meni tämän puolelle, ja
sitten he yhdessä perustivat uuden kapitalistisen yhteiskunnan, jossa Tuttle
edusti pääomaa ja Granville hallinnollista valtaa. Me olimme siinä vain
paarias-luokkana, ja lopulta meidän täytyi ryhtyä työtaisteluun heitä
vastaan.

Billy (iloisesti). Olitteko tekin siinä taistelussa mukana, täti?

Rva Lumley-G. (ylpeästi). Minä… minä olin Maailman
Teollisuustyöläisten Liiton järjestäjä.

Billy. Saitteko kaikki järjestetyiksi?

Rva Lumley-G. Kyllä… kaikki muut, paitsi häpeä sanoa — oman
mieheni. Hän esiintyi alkaneessa lakossa rikkurina.

Lumley-G. Jaa, mutta minä olen pyytänyt anteeksi järjestöltä ja minut on
myöhemmin otettu toveruuteen. (Naurua.)

Rva Lumley-G. Niin kyllä, mutta Granvilleä me emme voi hyväksyä
uuden yhteiskuntamme jäseneksi, yhtä vähän kuin Tuttleakaan, sillä he
edustavat tyypillistä kapitalistista järjestystä, jonka palaamista missään
muodossa ei ole hyväksyttävä.

Billy (edelleen huvitettuna). Oletteko tekin samaa mieltä, arkkipiispa?

Arkkipiispa. Olen, ehdottomasti. Minä olen Maailman
Teollisuustyöläisten Liiton jäsen ja ollut mukana työtaistelussa. Entisestä
turmeluksesta on tehtävä kertakaikkinen loppu.

Sarita. Mutta kaikkihan me, älymystön ja ylemmän luokan jäsenet,
olimme yhtä turmeltuneita. Muistakaamme omia syntejämme ja
antakaamme Granvillelle anteeksi.

Arkkipiispa. Jos hän edes tulisi meidän luoksemme ja pyytäisi anteeksi,
mutta emmehän me tiedä, missä koko mies on tällä hetkellä.

Sarita (mietittyään tovin). Kuulkaahan, hyvät ystävät, minulla on jotakin
tärkeää ja odottamatonta sanottavana teille. Kuten muistatte, olin minä
poissa koko eilisen päivän ja sanoin, että autoni oli mennyt epäkuntoon. Se
ei ollut totta. Asia on niin, että minä kävin New Yorkissa. (Yleinen
hämmästys.)

Billy. Entä sitten?…

Sarita. Minä olen koko talven miettinyt noiden kahden miesparan
kohtaloa. Eilen halusin ottaa heistä vihdoinkin selvää ja antaa heille
tilaisuuden — ainakin toiselle, jonka uskoin voivan pelastua…

Rva Lumley-G. Mitä sitten? Jatka!

Sarita. Saavuin kaupunkiin, menin jalkaisin Yhdyshotelliin, astuin
tyynesti sisään ja löysin huoneen, jossa ruokatablettikoneisto, heidän
kapitalistisen yhtymänsä pääpaikka, sijaitsi. Pitkään aikaan en nähnyt
yhtään ihmistä, mutta havaitsin merkkejä siitä, että joku oli ollut siellä
äskettäin. Minä jatkoin etsimistäni varovaisesti ja lopulta löysin toisen
heistä.

Billy (hetken hiljaisuuden jälkeen). Kumman heistä?

Sarita. Granvillen.

Billy. Kuinka hän voi?

Sarita. Hän ja Tuttle olivat joutuneet riitaan koneen käyttöoikeudesta.
Tuttle oli väittänyt, että se oli hänen omaisuuttaan, ja oli koettanut pakottaa
Granvilleä, sitten kun te muut olitte heidät jättäneet, työskentelemään
heidän molempien puolesta. He olivat tapelleet ja Granville oli
haavoittunut. Ei tosin pahasti, mutta kuitenkin niin, että hänen oli täytynyt
piilottautua. Nyt hän oli monta kuukautta tavoitellut Tuttlea ja Tuttle
arvattavasti häntä — molemmat asestettuina ja valmiina murhaamaan
toisensa. (Hetken tauko.) Te ette voi kuvitella, kuinka säälittävässä
asemassa Granville oli. Koko talven hän oli ollut ilman polttoainetta, sillä
hän ei uskaltanut sytyttää tulta, koska pelkäsi siten ilmaisevänsä
olinpaikkansa Tuttlelle. Salamurhaa peläten ei kumpikaan ollut uskaltanut
käyttää tablettikoneistoa. He olivat eläneet kuin petoeläimet väijyen
toisiansa päivät ja yöt. Granville oli sairas, perinpohjin menehtynyt. Sen
vuoksi taivutin hänet lähtemään mukaani.

Billy. Onko hän täällä?

Sarita (nyökkää).

Rva Lumley-G. (vaitiolon jälkeen). Millä ehdoilla hän on täällä?

Sarita. Toistaiseksi ilman ehtoja. Teidän asianne on ottaa hänet vastaan,
jos tahdotte. Hän haluaa tulla samoilla ehdoilla kuin kaikki muutkin täällä
ovat. Hän luopuu vanhoista arvonimistään ja haluaa olla vain kansalainen
Granville. (Vaitiolo.)

Eloise (sitten kun hän ja kaikki toisetkin ovat harkinneet asiaa).
Suostuuko hän suorittamaan osansa työstä?

Sarita. Kyllä.

Rva Lumley-G. Mutta mitä takeita voimme saada siitä, ettei hän rupea
jälleen rettelöimään?

Sarita (lyhyen vaitiolon jälkeen). Parhaimman kaikista takeista. Minä
vastaan hänestä.

Eloise. Mutta miten sinä voit hänestä vastata?

Sarita. Minä toivon, että arvoisa yhteiskunta on antava hänet minulle.
Hän on selittänyt haluavansa mennä naimisiin kanssani.

Billy. No, siinä tapauksessa… Hae hänet tänne. (Sarita menee.)

KUUDES KOHTAUS.

Edelliset, vähän myöhemmin Sarita ja Granville sekä Helena.

Billy. Olenhan minä aina sanonut teille, että kerran me kaikki eloon
jääneet kokoonnumme tänne ja ryhdymme kukin voimiemme mukaan
samaan uutta yhteiskuntaa rakentavaan työhön.

Rva Lumley-G. Mutta Granvillen täytyy katua.. Hän on ollut meitä
kohtaan sellainen tyranni, että minun on työlästä antaa hänelle anteeksi.

Lumley-G. Kaikkein enimmän hän on kiusannut minua, mutta
ihminenhän hänkin on. Minä olen saavuttanut onneni päästessäni eroon
vahasta, ja minä uskon, että Granvillekin on saanut tarpeensa. Valta on
kaksiteräinen miekka, toisella terällään se viiltää muita ja toisella
pitelijäänsä. Luultavasti yhtä kipeästi molempia… Me otamme Granvillen
toveruuteen.

Billy. Kuulkaamme kaikessa tapauksessa, mitä hänellä itsellään on
sanomista. (Sarita ja Granville tulevat. Hetken kuluttua Helena toiselta
puolen.)

Granville (kalpeana ja ehkä jonkin verran vanhentuneena, mutta muuten
reippaana ja ryhdikkäänä, pienen vaitiolon jälkeen). Hyvät ystävät,
tervehdin teitä. Minä taivutan häveten pääni teidän edessänne. Murtumisen
tuhka lankeaa minun pääni päälle… Minä olen viimeiseen saakka koettanut
halveksia yhteishenkeä ja luottaa omaan kykyyni. Minä olen taistellut sen
maailman puolesta, johon minä kuuluin ja joka minusta oli ainoa oikea,
mutta minä olen siinä taistelussa hävinnyt… Monta kuukautta olen minä
ollut… niin, minä olen tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta minun
elämänvoimani on tallella. (Vaitiolo.) Minä tunnen sisässäni kiduttavan
vaatimuksen. Se ahdistaa minua, valtaa minut kokonaan. Minä olen
joutunut sen kaikkein mielettömimmän ja nöyryyttävimmän muodon
uhriksi. Ajatelkaa, että tämä on St. Erskine Granville, joka tekee teille
tällaisen tunnustuksen — se voima on vallannut minut naisen muodossa.
(Ojentaa kätensä Saritalle.) Oletko kertonut uutisen — että sinä et odottanut
turhaan? Että sinun uskollisuutesi on saava palkintonsa?

Sarita. Voi, voi, sinä paha henki!

Granville. Mahdollisesti, rakkaani. Mutta onko nainen milloinkaan
voinut pahaa henkeä vastustaa? (Katsoo suoraan silmiin Saritaa, joka luo
silmänsä alas.) Näettekö, elämänvoima on ahdistanut minua, laahannut
minua mukanaan. Se on vielä kerran tehnyt minut orjaksi, mutta tällä kertaa
hyveen ja naisen kuuliaiseksi palvelijaksi. Siitä syystä minä olen tullut
tänne ja pyydän teiltä armoa ja anteeksi kaikkia pahoja tekojani. Minä
tunnustan nykyisen järjestelmän… Sarita on kertonut, että Billyllä ja
Helenalla on lapsi. Minä otaksun, että sekin kuuluu nykyiseen
järjestelmään. Hän on myöskin kertonut minulle, että on järjestetty avioero.

Helena. Niin on, jo aikoja sitten; kohta kun me kolme ensimmäistä tämän
yhteiskunnan jäsentä saavuimme tähän paikkaan.

Granville. Minä unohdin kysyä asian tarkempia yksityiskohtia, mutta
minä otaksun, että teillä on joku viranomainen, jolta voin anoa pääsyä
yhteiskuntanne jäseneksi. Onko teillä esimerkiksi kuvernööri?

Billy. Me emme ole tarvinneet mitään kuvernööriä. Ainoa, minkä me
tarvitsimme, oli tuomari, joka vahvisti eron.

Granville. Ja kuka oli se tuomari?

Billy. Sarita.

Granville. Niin, tosiaan, hänhän on yhä vieläkin miehen puvussa.
(Nauraa. Ottaa sitten Saritaa käsistä ja hyväilee häntä.) Rakas vaimoni…

Sarita. (leikillä). Teidän korkea-arvoisuutenne!

Granville (samoin). Aivan niin, teidän korkea-arvoisuutenne… Niin,
minä olen pyrkinyt teidän yhteiskuntanne jäseneksi ja anonut samalla
kaikkia kansalaisen oikeuksia ja turvaa…

Billy. Se riittää, Granville. Te olette tervetullut tänne ja otettu
kansalaiseksi meidän perustuslakimme ainoan pykälän nojalla, joka kuuluu:
Jokaisen on tehtävä sellaista työtä, mihin hän pystyy, ja jokainen saa työn
tuloksista tarpeittensa mukaan.

Granville (iloisesti, Billyä tarkoittaen). Sittenkin teillä näyttää olevan
kuvernööri…

Billy. Kuinka haluatte, Granville… Ehkä teitä tottumuksenne vielä
käskee näkemään meidänkin keskuudessamme arvoja ja virkoja, mutta

minä vakuutan teille, että sellaiset ovat täällä tarpeettomia. Me olemme
jokainen oma herramme, ja jokaisen meistä on on pakko kasvaa oman
itsensä, suuren ihmisen, mittaiseksi. Meistä voi itsekukin tarvita
korkeintaan toisen neuvoja, mutta valta on tarpeeton. Se perustuu aina
ulkonaiseen voimaan ja houkuttelee kernaasti vääryyteen. Meidän,
tuhatvuotisen valtakunnan kansalaisten, on sellaista vierottava. Me emme
saa edes näennäisestikään palata siihen mielettömyyteen, joka hävitti
entisen maailman. Meille syntyy ja kasvaa pian uusi polvi, ja sille on
luotava sellaiset olot, että vanhojen vaistojen herääminen niitten vallitessa
on mahdotonta.

Granville. Minä alistun… ja koetan ymmärtää.

Helena. Se on oleva teille helppoa, kun teillä on vierellänne naisen,
puolison ja tulevan äidin jalo sydän.

Rva Lumley-G. (heltyneenä). Te olette kultaisia lapsia molemmat, Helena
ja Billy. Te nuoret olette parempia kuin me vanhat ja paatuneet.

Billy. Ei, täti hyvä, ei kukaan ole muuta kuin ihminen, samalla tavalla
heikko ja vahva. Tuhansien vuotten vääryydelle rakennettu maailma oli
meidät kaikki sokaissut. Meidät erotettiin siitä väkivallalla, mutta nyt me
rakennamme uutta omasta vapaasta tahdostamme.

Rva Lumley-G. (kuin edellä). Nyt minä olisin valmis antamaan anteeksi
myöskin Tuttlelle. Missä hän on? Hakekaa hänetkin tänne.

Granville. Mahdotonta. Eikö Sarita ole teille kaikkea kertonut?

Sarita. En. Huolissani sinun kohtalostasi minä jätin lopun kertomatta.
Nyt minä voin senkin sanoa. Me löysimme hänet Yhdyshotellista, mutta
hän oli kuollut…

Granville. Niin, hän oli kuollut omistamansa tablettikoneiston viereen,
nääntynyt siihen nähtävästi nälkään.

Billy. Maailman viimeinen kapitalisti on siis kuollut nälkään. Hän oli
liian laiska tehdäkseen itse työtä, ja siitä syystä hän joutui perikatoon. Mutta
me, Tuhatvuotisen valtakunnan kansalaiset, istumme ensimmäiselle juhla-
ateriallemme. (Kehoittaa toisia käymään pöytään, jonka ääreen itsekin
asettuu.) Me vietämme nyt vappua, vanhan maailman työväestön
taistelupäivää, josta nyt on tuleva meidän jokavuotinen riemumme ja
onnemme juhla. Jääköön Tuhatvuotinen valtakunta vallitsemaan ikuisiksi
ajoiksi!

Väliverho.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK
TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law
means that no one owns a United States copyright in these works, so the
Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a
registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook,
except by following the terms of the trademark license, including paying
royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge
anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg
eBooks may be modified and printed and given away—you may do
practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by
U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license,
especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any
other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you
agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg License
available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing
Project Gutenberg electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg electronic work,
you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the
terms of this license and intellectual property (trademark/copyright)
agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement,
you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg
electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy
of or access to a Project Gutenberg electronic work and you do not agree to
be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on
or associated in any way with an electronic work by people who agree to be
bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can
do with most Project Gutenberg electronic works even without complying
with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a
lot of things you can do with Project Gutenberg electronic works if you
follow the terms of this agreement and help preserve free future access to
Project Gutenberg electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation”
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an individual
work is unprotected by copyright law in the United States and you are

located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works
based on the work as long as all references to Project Gutenberg are
removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg
mission of promoting free access to electronic works by freely sharing
Project Gutenberg works in compliance with the terms of this agreement for
keeping the Project Gutenberg name associated with the work. You can
easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when you
share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a
constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg work.
The Foundation makes no representations concerning the copyright status
of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work on which the
phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project
Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied
or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg™ License included with
this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in
the United States, you will have to check the laws of the country
where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is derived from
texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States without
paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a
work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on
the work, you must comply either with the requirements of paragraphs
1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted with the
permission of the copyright holder, your use and distribution must comply
with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed
by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project
Gutenberg License for all works posted with the permission of the
copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg License
terms from this work, or any files containing a part of this work or any
other work associated with Project Gutenberg.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg work in a format other than “Plain
Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the
official Project Gutenberg website (www.gutenberg.org), you must, at no
additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of
exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work
in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format
must include the full Project Gutenberg License as specified in paragraph
1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg works unless you comply
with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to
or distributing Project Gutenberg electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the
use of Project Gutenberg works calculated using the method you
already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the
owner of the Project Gutenberg trademark, but he has agreed to donate
royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days
following each date on which you prepare (or are legally required to
prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly
marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information about
donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free distribution
of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™
electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project

Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works
not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and
the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as,
but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription
errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that
damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except
for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to
you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE
THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT
EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE
THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY
DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE
TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL,
PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE
NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you
discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you
can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with the
defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund.

If you received the work electronically, the person or entity providing it to
you may choose to give you a second opportunity to receive the work
electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you
may demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING
BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR
FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or
the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or
limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable
to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum
disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity
or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that
arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause
to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg work, (b)
alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg
work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project
Gutenberg

Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of electronic
works in formats readable by the widest variety of computers including
obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the

efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of
life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance
they need are critical to reaching Project Gutenberg’s goals and ensuring
that the Project Gutenberg collection will remain freely available for
generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation was created to provide a secure and permanent future for
Project Gutenberg and future generations. To learn more about the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations
can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)
(3) educational corporation organized under the laws of the state of
Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service.
The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541.
Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax
deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s
laws.

The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website and
official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of increasing the
number of public domain and licensed works that can be freely distributed
in machine-readable form accessible by the widest array of equipment

including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are
particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United States.
Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort,
much paperwork and many fees to meet and keep up with these
requirements. We do not solicit donations in locations where we have not
received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or
determine the status of compliance for any particular state visit
www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have
not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against
accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us
with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any
statements concerning tax treatment of donations received from outside the
United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods
and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including
checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit:
www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg
electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg
concept of a library of electronic works that could be freely shared with
anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg
eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg eBooks are often created from several printed editions,
all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a

copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in
compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg, including how
to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation,
how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email
newsletter to hear about new eBooks.